12.1.2023.
"...Eivät myöskään he enää saastuta itseänsä kivijumalillaan,
iljetyksillään eivätkä millään rikkomuksillansa, vaan minä
vapautan heidät kaikista asuinpaikoistaan, joissa ovat
syntiä tehneet, ja puhdistan heidät. Ja he ovat minun
kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. ... He saavat
asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille
ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän
lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti, ja minun
palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti. ..."
(Hes. 37:23, 25).
Torstai. Plussaiseen säähän nousimme. Harmaa taivas.
Aamupala ja kahvi siirtyi tänään vähän myöhempään, sillä käin tk:ssa - vai miksiköhän sitä nykyään kutsutaan - laboratoriossa, sokeritautisen kontrollikokeissa; verikokeita ja sydänfilmi.
Palattuani kotiin sitten vähän aamupalaa ja kahvia.
Vielä sänkyyn.
Kahvia.
Rukousta. Luin Hesekielin kirjaa.
Hiekottelin liukasta pihaa.
Kävin kaupassa.
Lueskelin hetken kirjaa.
18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Timolle ja Pialle, Höytiälle. Olivathan siellä iloiset pienet tytötkin - Milena ja Minja - kotosalla. Minulla oli mukana pleksiä, josta Timo sirkkelöi minulle sopivankokoiset palat palkintokaapin "laseiksi." Kahvistelimme. Timo lämmitti saunan. Hänen kanssaan löylyttelimme. Vastankin sain häneltä vielä mukaan - saa seuraavan kerran pressusaunassa sillä kylveskellä.
Tultuamme kotiin vielä vähän iltapalaa.
Seurasimme jälkikäteen Urheilugaala-lähetystä.
Siunausta!
Ps. "Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne" (1. Kor. 16:23).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti