17.1.2023.
"Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te
jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette
lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.
Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät
synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin;
mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet. Niin Herra
lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän
tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin
Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos
ja ylistysvirren ääni. Kuuntele minua kansani, kuule
minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja
minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille."
(Jes. 51:1-4).
Sydämelliset nimipäiväonnittelut lastenlapsellemme, Eelis, Antonille!
Tiistai. Lämpimän puolella ylösnousun aikaan.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta.
M-L kävi kävelylenkillä.
Kahvia.
Setvin vähän papereita - taas oli paljon takkaan pistettävää. Hyvinhän niillä puut syttyivät.
Laittelin palkintojani - nyt siinä kunnossa olevaan - palkintokaappiin. Tässä asiassa voisi varmaan sanoa, niin kuin "meijjän äet" sanoi leikillisesti isälle: "kerran miehenä, kahiste lapsena." Tuo palkintokaapin tarina alkoi jo silloin kun olin Haarajoen - kotikyläni - kansakoulussa oppilaana. Sitä silloin ajatteli, että olisi mukava, kun olisi palkintokaappi niille palkinnoille - joita nyt eiu silloin paljon ollut - ja niille, joita odotti saavansa. Sitten lukuvuoden 1964-1965 olin Partahajun Opistossa, Poikatyön linjalla. Siellä oloaikana, 16 vuotiaana, tein puutöissä tuon palkintokaapin, johon tänään noita palkintojani laitoin. Kaappi seisoi kotini vinttihuoneessa kymmenet vuodet - ilman palkintoja. Nyt, lienee pari vuotta, tai alle, toin sen sieltä tänne. Autotallissa se pölyisenä seisoi. Nyt tammikuussa toin sen olohuoneeseen ja vähän restauroin sitä - viiluja oli lähtenyt irti ja lohkeillut. Lopuksi laitoin pleksit - 4 mm - laseiksi. Ja tänään palkinnot sisään. Eli: tällaisesta lapsuuden haaveesta oli kysymys tuossa palkintokaappijutussa. Täyttyi 75 vuotiaana. Ihan mukavahan se on, että palkinnot ovat siellä. Ei tosin siksi, että tuntuisi yhtään joltain sellaiselta, että olisi saavuttanut jotain, tai että olisi aihetta sen puoleen "röyhistellä rintaansa." Ihmisillä on erilaisia harrastuksia ja erilaisia kokoelmia. Toiset ostelee keräilymitaleita isolla rahalla, minä olen koonnut tuollaisia mitaleita hikoilemalla - ja onhan siellä joukossa ihan arvokkaitakin mitaleita. Se on tarina sinänsä, mitä kaikkea siihen on sisältynyt - jopa evankeliumin asialla siellä on saanut olla satojen ihmisten kohdalla. Sepä siitä ja sen kestävyydestä.
Kylläpä syötiin hyvät VHH-ruuat. Ja kahvia päälle - vähän suuhunkin.
Lueskelin hieman kirjaa. Sitä tulee tehtyä päivittäin - viimeistään sängyssä illalla vähän.
Tein HIIT-harjoitteen kuntopyörällä. En vielä viitsinyt tehdä kuin lyhyemmän version. Se tarkoitti 5 kertaa minuutin miltei maksimivauhdilla tapahtuvaa polkemista. Jokaisen "rykäisyn" välissä oli 1 min. palautus. Alkuun ja loppuun hiljaista polkemista 3 min. Sopii moneen lajiin. Aluksi kannattaa tehdä treeni kuulostellen olotilaansa. Sitten, kun tottuu, niin vähän rankemmin. Yleensäkään harjoitus ei saisi kestää kuin max. 20 min. Siihen kuuluvat palautumisajat myös.
Iltapalaa - mm. pizzaa- ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi." (Jaak. 5:14-15).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti