1.1.2021.
Ensimmäisen kerran sen juuri kirjoitin - uuden vuosiluvun. Muistitko jo hommata uuden kalenterin - nyt emme enää pärjää viimevuotisella? Hyvä se on meillä eläkeläisilläkin olla kalenteri - vaikka emme haluaisikaan olla kaleeri-... ei kun, kalenterinorjia. Kyllä sitä - kalenteria - kuitenkin aina jossain tarvitaan. Jos ei muussa, niin näkeepähän siitä lastenlasten nimipäivät. Ja onhan sillä käyttöä moneen.
Aiotko jatkaa - aionko minä jatkaa - samaan malliin kuin edellisen vuoden elimme! Meidän ei kannattaisi, jos siinä olisi jotain korjattavaa.Se taitaakin olla niin, että ne meistä, jotka ajattelevat, että on mennyt ihan tarpeeksi hyvin, voimmekin olla muutoksen tarpeessa. On muistettava - aina - että Jumala on uusien alkujen Jumala. Jotenkin tämä vuoden vaihde on sellainen hetki, jossa haluaa elämäänsä jotakin parempaa. Siitä kait kertovat uudenvuoden lupauksetkin. Tulimmeko tehneiksi sellaisia? Osa ihmisistä valelee tinoja uudenvuoden aattona katsoakseen niistä "valuista" ennustusta uuteenvuoteensa. Osa nostaa sangon pohjalle, veteen, kipatun tinamöhkäleen varjokuvaa seinältä, käännellen sitä puoleen ja toiseen, etsien jotain kuvaa. Osalle se on taikauskoa, osalle hupia, johon ei liity sen kummempaa taikuutta. Tinamöhkälehän voi olla vaikka kuinka hieno taideteos.
Ajattelen itseäni ja muita Jeesukseen uskovia ihmisiä tässä vuodenvaihteessa. En ole tehnyt uudenvuodenlupauksia tässä vuodenvaihteessa. Kuitenkin sydämessäni janoan - ja pyydän suurempaa janoa - että oppisin tuntemaan Jeesusta, taivaallista isää ja Pyhää Henkeä paremmin. Tämä tapahtuu Sanan kautta, mutta vain Pyhä Henki voi tehdä sen meille mahdolliseksi. Jeesus sanoi, että Hän on minut kirkastava. Voi olla yllättävää, mitä sanon: Voimme tuntea Raamatun "viimisen päälle", mutta emme tunne Isää, Poikaa, emmekä Pyhää Henkeä. Voimme voittaa Raamattuvisan, mutta olla tuntematta meitä rakastavaa taivaallista Isää, Hänen Poikaansa, emmekä Pyhää Henkeä: Jumalan henkeä, Jeesuksen Henkeä. Voimme tuntea Raamatun ja voittaa väittelyn, mutta emme kuule Herran ääntä. Jumalalla on meille henkilökohtainen tie itsekullekin - ja sitä emme löydä sellaisenaan Raamatusta. Sen löydämme vain sen suhteen kautta, joka meillä on Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Sydeämessäni on jano tähän läheisempään suhteeseen Jumalan: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Jano syvempään, todelliseen, yhteyteen. Tiedostan, että ilman sitä en voi olla Jumalan palvelija: elää Hänelle kunniaksi ja ihmisille siunaukseksi.
Edellä sanottu johtaa minut ajattelemaan rukouselämääni. Se juuri on salaisuus siihen, millainen suhteeni on Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Janoan päästä pois kaikesta suorituskeskeisyydestä palvellessani Jumalaa - myös rukouselämässäni. Kaipaan päästä läheiseen vuorovaikutukseen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Tiedän, että siihen en pääse omuin avuin. Vain ottamalla todellisesti huomioon Pyhän Hengen, voin päästä eteenpäin sillä tiellä. Haluan päästä.
Vaikka emme tekisikään edellä puhuttua asiaa aivan kuin uudenvuodenlupauksena, koskemaan alkanutta vuotta, niin voisimmeko pyytää Pyhää Henkeä auttamaan meitä tässä: Pyytäisimmekö suurempaa janoa Jumalan kasvojen etsimiseen, Hänen kanssaan vuorovaikutuksessa olemiseen? Omassa seurakunnassamme, kaikkina uskovina yhdessä täällä Saarijärvellä ja omilla paikkakunnillamme, sekä koko maassa? Tiedän, että sillä olisi suuri merkitys ja vaikutus. En tiedä kuinka suuri, mutta erittäin suuri.
Ilman sitä, mistä edellä on ollut puhe, voimme käyttää omaa järkeämme - olla järkeviä - ja toimia oman ymmärryksemme mukaan ja varassa. Loppujen lopuksi tulemme silloin epäonnistumaan, koska toimimme ihmistekoisesti. Emme kanna hedelmää yksilöuskovina, emmekä seurakuntina. Elämässämme on silloin väärä järjestys. Ymmärtäessämme rukouselämän salaisuuden, joudumme muuttamaan - monet meistä - suhtautumistamme koskien rukousta. Rukouselämä yksilöuskovina ja seurakuntina on aina alkuisin ja lähtöisin taivaasta. Seurakunnan Pää - Jeesus - on siellä. Hän haluaa johtaa seurakuntaansa, myös rukouselämäämme. Tämän pohjalta meidän on helppo ymmärtää, kuinka tärkeä asia on läheinen suhde Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Kanssa. Tästä haluaisin jatkaa toiste. Ajattele Herran edessä elämääsi tässä vuoden vaihteessa! Älä ole välinpitämätön! Älkäämme ajelehtiko ajan virrassa oman ymmärryksemme varassa!
xxxxxx
0.7 astetta lämmintä noustessamme Uudenvuodenpäivään. Ja kuinka kaunis luonto olikaan! Lunta oli satanut ja se oli pysynyt puiden oksilla aika paksuna kerroksena. Oli melkein kuin satumaassa. Taivas oli harmaa. Muinusta se sopi hyvin kuvaan.
Aamupalaa ja kahvia - ei sitä nyt oikein aamu-sellaiseksi voinut kutsua, sillä myöhään meni tuo nousu ensimmäiseen vuoden päivään. Luin 1. Korinttolaiskirjettä.
Katselin vähän kasaan huomista varten "näyttelijän kamoja". Pitäisi nimittäin mennä erittäin pieneen rooliin elokuvaan, jota kuvataan. Kun kutsu tuli, niin täytyy yrittää. Kyllähän meissä jokaisessa taitaa "pieni näyttelijä" asustaa - joskus ihan ulkokultaisuuteen asti.
Hetken seurasin Loimaan uusivuosi-tilaisuutta TV7:sta. Piti jättää kesken, kun eiliten saimme kutsun tulla "Timoille" hiihtämään ja saunaan.
15:ksi ajelimme halki lumisten maisemien Höytiälle, Uuraisille, metsän keskelle, Timolle ja Pialle, ynnä lapsille. Timo ja Milena jo odottelivatkin sukset jalassa pihalla. Niimpä minäkin otin "kahluni" autosta ja survaisin monot siteisiin. Eilen olivat Timo ja Milena tehneet ladun pellolle. Sitä hiihtelimme. Lunta oli enemmän kuin meillä. Mukava oli hämärtyvässä iltapuolessa hiihdellä noin tunnin verran. Timo laittoi saunan lämmite. Pian istuimmekin kaksin mukavissa löylyissä. Mukava, tunnelmallinen, sauna. Saunan vieressä seisoo jättimäisiä kuusia.
Saunan jälkeen oli pitkä pöytä täynnä vaikka mitä suuhunpantavaa, kahvin, ym. "märän" kanssa. Milka lähti juuri kun tulimme kaverilleen, Mirokaan ei ollut kotona. Iloiset "pienet tytöt", Milena ja Minja olivat, ynnä isä ja äiti - niin ja Helmi-koira.
Rukoilimme hetken yhdessä, ennen kuin lähdimme kotia kohti. Kiitos mukavasta vierailusta ja siihen liittyvästä!
20.30 olimme kotona.
Laitoin tulen takkaan.
Seurailin Loimaan uusivuosi-tilaisuuksien taltiointeja. Niitä oli kaksi tänään. Eilenkin oli kaksi. Anti oli erinomainen. On hieno asia, että on tuollaisia tapahtumia! Kiitos Jumalalle ja seurakunnan pastorille, Jarno Piipposelle.
Tilaisuuksia seuraillessani nautiskelin iltapalaa.
Siunausta!
Ps. "Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalassts, joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt" (3. Joh. 1:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti