6.1.2021.
ON TÄRKEÄÄ KUULLA JUMALAN ÄÄNI
Jumala voi - ja haluaa puhua kaikille ihmisille. Hän tekee sen siksi, että Hänellä on hyvä tahto jokaista luomaansa ihmistä kohtaan. Jumala puhuu ihmisille luomakunnassaan, kansojen vaiheissa (historiassa), toisten ihmisten kautta. Ennen kaikkea Hän puhuu meille Sanassaan. Siellä Hän puhuu meille monella tavalla, mutta erityisesti Poikansa kautta. Jumala puhuu niin, että sen voi ymmärtää. Kuitenkin ihminen voi olla tottelematon Jumalan puheelle. Onnellinen hän, joka on kuuliainen Hänen äänelleen.
On olemassa "yksi kansa", Jumalan kansa, jonka tulisi olla se ihmisjoukko, joka on erityisesti kuulemassa, mitä Jumalalla on sanottavaa. Tämä Jumalan kansa olemme me uskovat; me, jotka uskomme Jeesukseen. Uskovilla, Jumalan kansana, tulee olla sanottavaa kansansa ja asuinpaikkakuntiensa ihmisille. Heillä tulee olla vietävänä viestiä kansakuntansa ja paikkakuntansa johtajille. Tarvitsemme Pyhän Hengen apua, johdatusta ja voimaa kaikkeen tähän. Meidän on astuttava esiin ja tuotava esille sitä, mikä on Jumalan tahto.
Olen kuullut, että Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa, Erkki Kaila, sai Raamatusta profeetallisen sanan, jonka pohjalta hän meni presidentti Mannerheimin luo viemään sanoman, että Suomen ei tule luovuttaa juutalaisia Saksaan, vaikka Hitler sitä pyysi. Siellä heidät olisi tapettu. Tuohon asiaan liittyy muutakin, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä. Otin tämän esimerkkinä siitä, että Jumalan kansan, seurakunnan, tulee olla viemässä viestiä myös päättäjillemme siitä, mikä on Jumalan tahto. Meidän on tehtävä se, vaikka sitä ei kuultaisikaan. Jumala, joka antoi Hesekielille profeetallisen sanoman, kehotti häntä julistamaan, kuulkoot, tai olkoot kuulematta.
Jumalan kansana - ja sen jäseninä - meidän on oltava sillä "aaltopituudella", että kykenemme kuulemaan Jumalan äänen. Nouskoon maahamme Jumalan kutsumia profeettoja, joiden ääni kuuluu - jota ei voi olla kuulematta. Raamattu sanoo, että Jumala ei tee mitään, ilmoittamatta siitä palvelijoilleen profeetoille. Mooses sanoi, että jospa koko Herran kansa olisi profeettoja. Tarvitsemme profeetallisuutta elämäämme ja seurakuntiemme elämään suuremmassa määrin maassamme. Meillä on oltava "sana Herralta" ja meidän on oltava rohkeita - maksoi se mitä vain - tuomaan se esille, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja Jumalan tahtomalla tavalla. Meitä voidaan pitää omituisina, ahdasmielisinä, fanaattisina, toisten yläpuolelle asettuvina ja poikkeavina palvellessamme Jumalaa sillä tavalla, mutta olkoon se vain "luontaisetu", joka kuuluu asiaan. Kyseessä on kuitenkin asia, joka on lähtöisin Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Kun on näin, niin ollessamme kuuliaiset Jumalan äänelle, olemme rakastamassa ihmisiä, niin kuin Jumalakin - sanoman antaja - rakastaa.
Kansamme tarvitsee profeetallista ääntä. Jos olemme "puolivillaisia" uskovaisia, ei meillä ole korvaa kuulla Jumalan puhetta. Herra odottaa meiltä kokosydämisyyttä, Hänelle antautumista ja Hänen lähelleen pyrkimistä. Etsiessämme Hänen kasvojaan, puhuu Hän meille asioita, joita meidän on tarpeellista kuulla.
Jumalan kansana, Jeesuksen omina, meidän ei tule katsoa henkilöön. Kaikki ihmiset ovat vain ihmisiä, olkootkin, että ovat oman arvonsa tuntevia. Olemme Jumalan edsustajia täällä maan päällä. Meidän Herramme, Jeesus, on herrain Herra ja kuningasten Kuningas.
Jumalan Sana kehottaa meitä harrastamaan sen kaupungin parasta, johon meidät on siirretty - mutta tämä koskee myöskin niitä, joita ei ole mistään siirretty, vaan ovat aina asuneet kotipaikkakunnallaan. Jumalan kansana meillä tulee olla sanoma - ja sanomia - myös omalle paikkakunnallemme. Kun meillä on korvat kuulla, voimme olla siunaukseksi jopa kaupunkimme johdolle tai muiden yhteisöjen johdolle paikkakunnallamme. Yksi esimerkki tästä on omasta elämästäni: Jumala on puhunut minulle Hänen Sanansa vastaisesta elämästä, joka vallitsee tällä hetkellä Saarijärven luterilaisessa seurakunnassa, kun siellä on valittu seurakuntapastorin virkaan pastori, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. En ole ollut tottelematon Jumalan äänelle. Olen pyrkinyt toteuttamaan sitä tehtävää, jonka Jumala on minulle antanut tätä kyseistä asiaa varten. Tämäkin on sen kaupungin parasta tarkoittava tehtävä kohdallani, johon Jumala on minut siirtänyt tuolta lapin perukoilta. Jos sanoma otetaan vastaan sen seurakunnan johdossa - jolle olen sen saattanut - niin se koituu siunaukseksi kaupungillemme. "Pallo" on heillä.
Herra antakoon meille kuulevat korvat ja kuuliaisen sydämen toteuttamaan sitä, mitä Jumala meille puhuu! Jumala on asettanut meidät juuri tätä aikaa varten siksi, että toteuttasimme Hänen tahtoaan.
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
Puh. 040-0206858
jouko.kuusjarvi@gmail.com
xxxxxx
Sydämelliset nimipäiväonnittelut Pottosen Harrille!
Yllä - alussa - oleva tammikuinen päivämäärä merkitsee sitä, että tänään on Loppiainen. Läntisessä kristikunnassa Loppiaista vietetään Itämaan tietäjien muistoksi - heidän, jotka tulivat "jostain kaukaa", tähden johdattamina, kumartamaan jeesus-lasta ja tuomaan Hänelle lahjoja.
Onhan tämä Loppiainen - niinkuin se sakin kertoo - vähän niinkuin Joulunaikaan liittyvien pyhien loppu. Joulukuusta ei kyllä raatsi viedä vielä ulos. Sen louiste on niin mukavaa hämärässä pirtissä. Sanontakin kuuluu, että Tuomas sen Joulun pois viepi, mutta kyllähän sitä kuusta pidempäänkin...
10.4 astetta oli pakkasta ylösnousun aikaan. Taivas oli selkeä.
Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Laitoin tulen takkaan. Rukousta.
Kahvia.
Seurailin "touria" - hiihtoja.
17 maissa menin "lykkäämään lylyä", hiihtely/rukousulkoilulle, pihaladulle, 1 h 30:ksi min. Pakkasta alle 9 astetta. Oli pimeää, mutta rekkatallin kirkkaat valot, teiden valot ja meijjän jouluiset valot loivat loistetta hämärään. Oikein oli mukava kahlutella - ja oli kyllä fantastisen kaunista. Tuollaiset sanonnat nyt eivät oikein istu Vuolijan persoonaan, mutta kaunista oli. Erityisesti aivan valkohuuruiset puut, jotka loistivat valkoisuuttaan tummaa taivasta vasten. Jossain vaiheessa tuli lumihiutaleita alaspäin kuin hidastetussa filmissä. "Puusiilojen" luoke oli kuukahtanut naaraspuolinen punatulkku. Laitoin sen saman kannon päähän, johon pyydetyt hiiretkin, odottelemaan noutajaa. Kävin katselemassa otsalampun kanssa isohkoja jälkiä, jotka johtivat samaisen kannon luokse. Ei kuitenkaan ollut siitä syötävää itselleen ottanut. Olisiko ollut ilves. Kannosta ei ole kymmentä metriä talon seinään. Kerran aikaisemmin oli ilves tuolla toisella puolella taloa, pihan reunassa.
Mummin puhelimeen tuli kuva kahdesta hiihtäjästä tänään - Minja ja Milena siellä olivat naamat ja nenänpäät punaisena suksien päällä.
Kun tulin hiihtämästä, oli salaattilautanen odottamassa ja ruuat hellalla ja mikrossa. Hyvää ruokaa oli vaimo taas tehnyt. Kahvia jälkuiruuaksi piirakan kera.
Kävin saunassa - Loppiaisen kunniaksi. Joku voipi sanoa, että kyllähän se Vuolija muutenkin siellä saunassa.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasin uutisia.
Kirjoittelin alussa olevaa - "syvämmelle tullutta" - tekstiä.
Siunausta!
Ps. "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo" (Ilm. 2:11).
Pakkanen laskenut liki 6:een asteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti