15.8.2021.
Sydämellisiä nimipäiväonnitteluita kahdelle meijjän perekunnan Marjalle: Marja-Leenalle ja Terhi-Marjalle! Samoin myös Marjo Pirkkalalle, M-L:n siskolle! Niin kuin myös Lampisen Jaanalle, Latva-Äijön Maritalle ja Porrassalmen Marittalle!
Se on Sunnuntai. Olemme Lapissa. Heräilimme Ivalon helluntaiseurakunnan leirikeskuksessa, Ukontuvalla, Ukonjärven rannalla - Ukonjärvi saameksi Äijihjavri - asuntoautossa. 13 astetta lämmintä. Pilvistä.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan Virtoja erämaasta-kirjasta.
12 maissa lähdimme lipumaan kohti pohjoista. Vain hetken ajettuamme pysähdyimme Karhun pesäkiven kohdalle ja kiipesimme portaat - 285 askelmaa - jyrkkää rinnettä sinne. Minusta kun tämä ei ollut samanlainen kivi, kuin se, jossa olimme Teron kanssa sisällä - kun Tero oli poikanen - ja meistä on kuvakin, kun killistelemme kiven sisältä. On jäänyt sellainen mielikuva, että sen kiven luokse ei tarvinnut kiivetä. Miten muistanee Tero?
Jatkoimme matkaa läpi Inarin - joka tuntui niin isolta kylältä.
Jatkoimme kohti Utsjokea. Ennen sitä on mm. Mieraslompolon kylä. Siellä asusteli minun saamenkielen kokeiden tarkastaja, kun Pellervon kirjeopiston kautta kauan sitten koetin opiskella saamea. Meillä kotona on myös Pentti Toikkasen maalaama taulu Mieraslompolon kylästä. Taisin voittaa sen sen lähetysarpajaisista.
Ennen Utsjokea kävimme Mantojärven rannalla olevassa entisessä vanhainkodissa/terveyskeskuksen vuodeosastossa. Niitä ei enää siinä ole. Oven päällä luki : Pohjolan tuli. Paikka on majoitus/ravitsemuspalvelu käytössä nykyään. Söimme siellä hyvät poronkäristykset. Minä join myös kahvit. Juttelimme työntekijän kanssa. M-L oli yhtenä kesänä töissä samassa paikassa tk:n vuodeosastolla - silloin kun se oli sellainen. Minä, Terhi-Marja ja Timo olimme myös asumassa lähellä olevassa rivitalossa. Terokin tuli sinne Muotkan Pasin kanssa, kun oli saanut maatalouslomittajan hommat tehtyä. Vaan Teropa muistaa, muistanko oikein? Lenkilläkin tuli käytyä silloin Mantojärven maisemissa. Siinä järven rannassa on jyrkkä kallioleikkaus, jonka päällä oli piekanan pesä. Siitä kun ohi juoksi, niin piekana otti suoran suunnan kohti juoksijaa ja tuli lähelle. Sitä vähän arkaili. Mutta, eipä sen enempää Mantojärven maisemista.
Ajoimme Utsjoen kirkonkylän läpi. Niitä tienoita hallitsee Ailigas-tunturi. Kun Tapio Huttunen perheineen kävi meillä asuessamme Mantojärven rannan rivitalossa, niin kävimme heidän kanssaan paistamassa lettuja Ailigaksen huipulla.
On mukava ajella Utsjoelta hienon - ja ison - joen, Tenon, vartta kohti Nuorgamiin. Nuorgamissa ajoimme 150 m Norjan puolelle. Emme tulliin asti. Eli, tulipa käväistyä vuonojen maassakin.
Nuorgamista lähdimme nousemaan hienoa tietä kohti Pulmankijärveä. Se nousee pitkälti koko ajan ja aika jyrkästikin. Sitten alkaa laskea kohti pulmankijärveä. Vielä on välillä nousuakin ja taas laskua. Hieno järvi, jonka taustalla on maalauksellinen tunturien jono. Kävimme kääntymässä tien päässä, järven toisessa päässä, jonne tie päättyy. Sanovat, olen lukenut, että Pulmankijärveltä löytyy sellaisia kasveja, joita ei ainakaan Euroopassa muualla ole. Paluumatkalla jakelimme joihinkin postilaatikoihin Jumalalla on sinulle asiaa-vihkosia. Etsimme yöpaikkaa. Se löytyi melkein tunturin korkeimmalta kohdalta - tunturin, jonka yli tie kulkee. Tuntee olevansa Lapissa tässä yöpaikassa. Niin on hienot tunturimaisemat katseltavina. Aika viileää tuuleskelua. Aurinkokin kuitenkin välillä paistoi.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti