5.3.
Maanantai. Nousin klo 6. 8.9 astetta lämmintä. Selkeää. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa.
Ajelin Jyväskylään. Vein auton 8:ksi tuulilasinvahtoon. "Marjailin" lähitienovilla sen ajan kun auto oli valmis. Se tarkoittaa, että istuskelin Prisman jossain kahvilassa ja lueskelin Keskisuomalaista ja joimpa kahvitkin. Siinä sopivalla paikalla istuskellessani - etteipä ihan "johatus ollu" - huomasin juuri samalla kohdalla, käytävän toisella puolella, miehen, joka laitteli ostoksiaan reppuun kassalla. Kävelin ja koputteli reppuun- kun oli juuri nostanut repun selkäänsä - ja kysyin: Oletko Veijo? Ja kyllähän tunnistin, että olihan se. Hän tuli sitten - kahvit ostettuaan - samaan pöytään. Siinä raatailimme. Sanoi, että on ollut mielessä soittaa. Jumala järjestelee näin asioita. Edellisestä kohtaamisesta on jo vuosia - se tapahtui Hesburgerissa, samassa kaupungissa. Ensimmäisen kerran tulin Veijon tuntemaan 1964 kun olimme samassa opiskelupaikassa, mutta eri kursseilla. Toisen kerran sitten vuosia myöhemmin taas olimme samassa opiskelupaikassa, mutta eri kursseilla. Ja vielä 1978 olin yhdessä harjoittelupaikassa, jossa Veijo oli ohjaajani. Tällaisia kohtaamisia Jumala järjestää - hän kun on ajoituksen mestari.
Käveleskelin myöskin ulkosalla ja yhdessä muussakin liikkeessä ajankuluksi.
12 maissa menin tavoittamaan "masinaa". olikin valmis. Sanoi, että liima ei ole vielä täysin kuivunut. Olin jo liikkeen portilla menossa, kun muistin, mitä olin unohtanut. Peruutin takaisin. Otin auton sivutaskusta kirjoittamani vihkosen Jumalalla on sinulle asiaa ja kävin ojentamassa sen miehelle, joka vaihtoi tuulilasin ja otti siitä maksun. Kerroin hänelle, että asia, josta vihkosessa olen kirjoittanut, on tärkein asia elämässäni ja haluan siitä samasta asiasta kertoa myöskin toisille. otti mielellään - kun vielä tiesi, että se on tekstiäni. Jo viime viikolla olin saman miehen kanssa tekemisissä, mutta silloin ei lasin vaihto onnistunut. Emme tiedä, tämäkö onnistuu, vaiko tuo. Siksi on hyvä jakaa/puhua evankeliumia ihmisille.
Hurruuttelin kotiin. M-L oli takapihalla putsaamassa eilen saamiamme mustikoita. Aurinko paistoi. Tuulea viili - viileä tuuli.
18 jälkeen käväisivät Terhi-Marja ja Denis.
Teron perheeltä olemme saaneet pitkin matkaa mukavia tervehdyksiä heidän matkaltaan, jonka pääkohteena oli Saksassa oleva Operaatio Mobilisation iso kansainvälinen varhaisnuorten, oliko nuortenkin, tapahtuma. Mukava on ollut seurata perheen matkan edistymistä videoiden ja kuvien välityksellä. Tänään on tullut viimeisiä kuvia/videoita laivamatkalta Suomen kamaralle. Eli, on ollut heillä kotiintulon päivä.
Iltapalaa ja kahvia.
Siunausta!
Ps. "Te olette kalliisti ostetut" (1. Kor. 7:23).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti