30.11.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 98.
Paavali puhui Miletossa Efeson seurakunnan vanhimmille, jotka hän oli kutsunut sinne luokseen:
"Ja nyt, katso, minä matkustan sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat" (Apt. 20:22-23).
Paavalille oli jo hänen uskoontulonsa alkuhetkillä ilmoitettu, että hän tulee paljon kärsimään Jeesuksen nimen tähden. Sitä hän oli kokenut. Nyt hän kertoo Efeson seurakunnan vanhimmille, että hän matkustaa hengessä sidottuna kohti Jerusalemia; toisin sanoen, tietoisena siitä, että sinne hänen on mentävä. Tarkkaan hän ei tiedä, mikä häntä siellä odottaa, mutta kuitenkin Pyhä Henki on todistanut hänelle hänen matkallaan Jerusalemia kohti, että kahleet ja ahdistukset häntä siellä odottavat. Tuntuu luonnolliselta, että eri paikoissa hän on saanut profetian sanomia, että näin tulee käymään:
"En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen" (Apt. 20:24).
Nämä ovat sanoja mieheltä, jonka elämänä on kristus ja sen tehtävän loppuun suorittaminen, jonka hän oli Jeesukselta saanut. Eikö tämä rohkaise meitäkin elämään meille annettua elämäämme niin, että tärkeintä siinä on Jeesus ja Hänen seuraamisensa niin, että toteutamme Hänen antamaansa todistajantehtävää, maksoi, mitä maksoi.
Paavali eli kutsuaan todeksi; Jumalan armon evankeliumin todistajana.
Voimme jotenkin asettua mukaan tuohon hetkeen, kun Paavali puhuu näitä vakavia sanoja ja Efeson seurakunnan vanhimmat kuuntelevat:
"Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa" (Apt. 20:25).
Nämä ovat hyvin liikuttavia ja tunteikkaita sanoja miehille, joiden kanssa Paavali on elänyt ja tehnyt Jumalan valtakunnan työtä. Vedoten siihen, mitä Paavali on edellä sanonut, hän jatkaa:
"Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkeen vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa" (Apt. 20:26-27).
Paavali tiesi tehneensä Efesossa sen, mitä Jumala häneltä odotti. Hän rohkeni sanoa sen näisen, hänet hyvin tuntevien, työtovereittensa, edessä. Tuntuu siltä, että Paavali on valmistellut vanhimmistoveljiä ottamaan vastaan vakavan haasteen, jonka hän heille tuo seuraavaksi esille. Siitä seuraavassa...
Jatkan - jHs.
______________________________
Siunaus kansan elämään tulee vain Jumalalta. Jumalan siunausta haluavan kansan tulee kunnioittaa Jumalaa ja Hänen Sanaansa.
(Jouko Kuusjärvi)
______________________________
Sydämelliset onnittelumme tässäkin vielä, Milkalle, vanhimmalle lastenlapsellemme, syntymäpäivän johdosta!
Torstai. 6.6 astetta miinuksella ylösnousussa. harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin 1. Timoteuskirjettä.
Kävin hakemassa Danielin koulusta. Samalla hän otti ohi mennessä kotoaan moottorisahan ja tuli meille sahaamaan loppuun puut. Sitten söimme mummin tekemät hyvät hernekeitot. Jälkiruuaksi lettuja.
Laitoin tulen takkaan.
Odottelimme vierasta - Moision Tauno saapui meille 13. Söimme, joimme kahvia, "raatailimme, rukoilimme..
Luin hetken kirjaa.
Iltapalaa ja kahvia.
Emilia käväisi opiskelukaverinsa kanssa. Toivat kalaoja, joita isä-Denis kalastuskavereineen oli jään alta nostanut.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari" (Jaak. 4:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti