(14. - 15.7.) 14.7. Eilen illalla käväisivät Tero, Mari, Eelis ja Nooa vielä myöhään matkansa jälkeen Palojärvellä. Olimme jo sängyssä, mutta kävimme pihalla hetken juttelemassa. Menivät "Kelottiin", Kelotin Rantamajoille yöksi. Tänä aamuna nousine aurinkoiseen päivään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Sakarjan kirjaa. Hiukan ennen 11 tulivat Tero, Mari, Eelis ja Nooa Palojärvelle. Vähän kahvia otettuamme ja yhdessä koko porukka, 11 henkeä, rukoiltuamme, lähdimme Näkkälän, n. 15 km päähän. M-L vei minut ja Milkan. Näkkälässä Tero ja pojat kasasivat Eeliksen ja Nooan maastogyörät. Sitten vain menoksi. Daniel, Eelis ja Nooa ajelivat maastopyörillä rinkat selässä. Tero, Mari, Denis, Terhi-Marja, Emilia, Milka ja minä kävelimme. Kaikilla rinkka selässä. 17 km "extreme-kävelyn" jälkeen olimme Pöyrisjärven rannassa, jonja yksi reuna on Norjan rajalla. Pyörämiehet, jotka ajoivat edellämme omaa vauhtiaan hujauttivat yhdestä paikasta väärään suuntaan. Taisihan heille tulla 7 km ylimääräinen lenkki, mutta yhteen löydettiin. Joka paikassa ei pystynyt ajamaan. Välillä pysähdyimme laittamaan ruokaa ja keittämään kahvia keittimillä. Kyllä minä hattua nostan Emilialle ja Milkalle suorituksesta! Kyllä Terhi-Marjallekin, joka ei hirveän paljon ole harjoitellut. Pystytimme teltat: Daniel nukkui minun teltassani, Emilia Milkan teltassa, Terhi-Marja ja Denis omassa teltassaan, Tero ja Mari omassa teltassaan ja Eelis ja Nooa omassaan. Useat kävivät - nuoremmista kaikki - uimassa "Pöyriksen" kylmässä vedessä. Hiekkapohjainen, kaunis järvi - ja matalaa vaikka kuinka pitkälle. Iltapalaa ja juomaa laiteltiin. Tero teki nuotionkin. Paikka on kaunis. Katsoi minnepäin vaan. Matalaa, maatamyöten menevää vaivaiskoivua. Vaaroja ja tuntureita. Hiekkamelloja. Taittiin ennen puoltayötä selvitä unille. Aurinko paistoi pitkään. Paistanut koko päivän.
15.7. Vaellusretkeläiset heräilivät Auringonpaisteeseen Pöyrisjärven rannassa. Useat kävivät heti herättyään järven viileässä syleilyssä, minäkin. Laittelimme aamupalaa keittimillä, jotka toimivat kaasulla tai polttonesteellä - minulla Marinolilla. Vaikka hyttysiä on runsaasti ei niitä ollut teltoissa. Emilia sanoi olevan kuumeinen olo. Halusivat lähteä Milkan kanssa kävelemään Näkkälään - sen 17 km rinkat selässä. Aamupalan jälkeen lähtivät. Luin Sakarjan kirjaa. Rukoilimme ennen lähtöä ja lähdimme kävelemään takaisinpäin n. 7 km, jossa olisimme yötä kauniissa, korkeassa paikassa. "Pyöräpoja", Nooa, Eelis ja Daniel lähtivät polkemaan maastopyörillään edellä. Denis ja Terhi-Marja myös kävelemään ennen Maria, Teroa ja minua. Pian alkumatkasta satoi ja matkalla. Tero ja Mari kävelivät nopeampaa tahtia kuin minä, joka istuskelin välillä. Yhden Kapustarinnan näin. Se piipittelee ja seurailee mukana. Jossain vaiheessa minulla hidastui kävely. Vasemman jalan akillesjänteen yläosassa, pohkeen alapuolella, alkoi tuntua kipua, joka paheni. Ei ole aikaisemmin sellaista ollut, vaikka on tullut jonkin verran liikuttuakin. Pääsin kuitenkin hitaasti paikkaan, jossa toiset olivat ja jossa meidän oli tarkoitus olla yötä. Satoi. Mäkäräisiä oli paljon. Jos tuuli niin ei ollut. Pääsin syömään "valmiille"; Terhi-Marjan ja Deniksen kattilasta. He olivat tehneet ison annoksen. Taivaalla näkyi hieno näky; 4 sateenkaarta päällekkäin. Terhi-Marjalle ja Denikselle kehkeytyi ajatus, että he kävelevät tänään Näkkälään, eivätkä jää enää yöksi. "Pyörämiehet": Daniel, Nooa ja Eelis lähtivät myös polkemaan sinne. Minä olin päättänyt, että pyrin yhteen maasturiin, joka meni Pöyriksestä hakemaan ihmisiä, jos siinä on tilaa. Tämä siitä syystä, että jalallani olisi erittäin vaikea kävellä Näkkälään siitä yli 8 km. Jos en maasturiin sopisi, niin jäisin yöksi siihen paikkaan ja katsoisin mikä jalan tilanne olisi huomenna. Tero ja Mari jäisivät myös. Kun maasturi tuli pyrin kyytiin. Yksi paikka oli vapaana. Niimpä minä ja rinkka nousimme kyytiin. Tuttu mies, niiltä ajoilta kun asuimme Enontekiöllä, ajoi autoa. Tero ja Marikin lähtivät kohti Näkkälää kävelemään. Kun saavuimme Näkkälään, olivat "pyöräpojat": Nooa, Daniel ja Eelis saapuneet sinnd ja lähtivät polkemaan n. 15 km matkaa Palojärvelle. Soitin M-L:lle, joka oli hakenut 16.30 paikkeilla kaksi "extreme-kävelijää - Milkan ja Emilian - rinkkoineen Näkkälästä. Kova suoritus tytöiltä! Kun soitin M-L:lle, olivat he menossa Emilian ja Milkan kanssa kohti Hettaa kauppaan. Tytöt olisivat ostaneet tortillat juhlan kunniaksi, kun selvisivät reissusta. Kääntyivät Leppäjärveltä ja hakivat minut. Matkalla otimme Danielin, Eeliksen ja Nooan rinkat autoon, että on mukavampi polkea. Eikä kovin kauan aikaa kulunut kun pojat olivat "tukikohdassamme" Palojärven rannalla; Ullan kotitalossa. M-L alkoi paistamaan ison kasan lettuja, kun tulimmekin vuorokautta aikaisemmin. Sitten tulivat Terhi-Marja ja Denis. Hattua taas nostelen Terhi-Marjallekin. Iltapalaa, lettuja, kahvia, uutisia. Terolta ja Marilta tuli viesti ja kuvia, että jäävät vielä yöksi Stuorgottajajärvelle - voin kirjoittaa nimen väärin. Eelis, Nooa ja Daniel nukkuivat olohuoneessa retkipatjoilla. Mummin "älykkääseen" puhelimeen tuli kuvia, joissa Milena seisoo palkintopallin korkeimmalla korokkeella. Yhdessä kaksi mitalia kaulassa; kultainen ja hopeinen. Onnittelut Milenalle! Timo oli käynyt hillassa. Hyvän värisiä marjoja oli astia täynnä. Yksi hieno asia - monien joukossa - Pöyriksen reissulla oli, että sain puhua hengellisistä asioista ja, todistaa, yhden miehen kanssa, joka oli tuttu jo siltä ajalta kun asuimme täällä Enontekiöllä. Mukava on katsella jälkeenpäin - ja jo nyt - kuvia ja videoita "extreme-matkastamme." M-L otti lähdöstä kuvia ja myös Emilian ja Milkan saapumisesta Näkkälään. Mukana olleet ottivat myös kuvia. Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti