1.7.
Sydämelliset onnittelut toiseksi vanhimmalle lastenlapsellemme - Aarolle - tänään olevan nimipäivän johdosta! Pitäähän sitä vielä tässäkin - tavaksi kun on tullut - onnitella.
Heinäkuu tuli että "tupsahti." 16.9 lämmintä nousun aikaan. Taivas oli harmaa. tuuleskeli.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Haggain kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin kylällä. Monistimme Rantalan Jussin kanssa Rintamaposteja. Aurinkokin heläytteli jonkin aikaa. Jaoin muutamaan laatikkoon Rintamaposteja.
Kahvia.
Laittelin Rintamaposteja - SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman - s-postilla, niille, joille se menee sitä kautta - ja suurimmalle osalle menee. Laitoin myös paperiversioita kuoriin.
Söimme.
Kävin viemässä Rintamapostit postiin. Samalla reissulla kävin urheilukentällä 7 km kävelylenkillä. Välillä vähän tihkutteli vettä. Loppupuolella satoi oikein kunnolla. Eihän se kuitenkaan haitannut, kun ei ollut kylmä - 15 astetta.
Kahvia.
Luin vähän kirjaa.
19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Hain salmen mukaan. 11 henkeä. Edellinen Rukousillassa käyntini olikin helmikuun puolella - koronan takia. Aurinkokin näkyi poispäin tullessani.
Uutisten seurailua.
Kuulimme tänään, että oli taas nähty karhu tuossa lähellä - Rajalantien alussa. Kuvankin oli joku siitä napannut. Meiltä 700 m.
Iltapalaa ja teetä.
"Kerrotaan tarinaa Theodore Rooseveltista, kun hän nousi laivaan Afrikan satamassa palattuaan safarimatkalta. Suuret kansanjoukot olivat kokoontuneet juhlimaan hänen lähtöään. Punainen matto vieritettiin hänen eteensä. Hän sai laivan parhaimman sviitin ja oli huomion keskipisteenä koko kotimatkan ajan. Samaan aikaan laivalla oli myös muuan vanha lähetyssaarnaaja, joka oli uhrannut elämänsä Jumalalle Afrikassa. Hänen vaimonsa oli kuollut, lapset lähteneet pois kotoa, hän oli yksin. Kukaan ei huomannut häntä. Laivan saapuessa San Franciscoon presidenttiä juhlittiin jälleen. Vihellykset kaikuivat, kellot soivat ja kansanjoukot hurrasivat Rooseveltin laskeutuessa laivasta kaikessa loistossaan ja komeudessaan. Mutta lähetyssaarnaajaa vastassa ei ollut ketään. Hän meni pieneen hotellihuoneeseensa ja polvistuessaan tuona iltana vuoteensa ääreen rukoili: "En minä valita, Herra. Mutta minä en vain ymmärrä. Olen uhrannut elämäni Sinulle Afrikassa, eikä kukaan näytä välittävän siitä. On vain niin vaikeaa joskus ymmärtää." Tuona hetkenä näytti siltä kuin Herra olisi ojentanut kätensä alas taivaasta, asettanut sen vanhan miehen olkapäälle ja lausunut: "Lähetyssaarnaaja, sinä et ole vielä kotona" (Henry Gariepy, Sata kuvaa Jeesuksesta, s.33,34, RV-KIRJAT 1994).
Siunausta!
Ps. "Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (Fil. 3:20-21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti