7.7.
14.0 astetta silloin kun nousin. Pilvistä. Satanut. Aamupalaa ja kahvia. Luin Sefanjan kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävimme kylällä kauppa-asioilla.
Kahvia.
Kävin urheilukentällä 4.4 km kävelylenkillä. Lopussa tuli vettä "kuin aisaa."
Söimme. kahvia.
Kasailimme tavaroita reissua varten.
Velimies-Heimo soitteli.
Illan mittaan kävin saunassa. M-L kävi kastelemassa "Terhien" kasvihuonekasveja.
Tänäänkin tuli mukavia kuvia pohjoisenmatkaajilta, Norjan puolelta. Timo ja Milena ainakin - en tiedä oliko muita - olivat käyneet marjassa. Astioiden pohjalla oli marjoja. Yhdessä kuvassa Milena työnsi kuin "pikkujättiläinen" isoa valkoista heinäpaalia. Kuva ei kertonut liikkuiko "iiso lumipallo" - taisi Terhi-tätsy tuollaisella ilmaisulla kommentoida sitä "vatsappi-kuvaa."
Iltapalaa ja teetä.
"Joitakin vuosia sitten, kun meillä oli perheen yhteinen hartaushetki, yhteen pikkutytöistämme teki suuren vaikutuksen se, että Jeesus kärsi niin paljon Golgatalla. Tietämättä lainkaan puheensa teologista syvällisyyttä hän kysyi täysin vilpittömästi: "Mutta jos jeesus oli Jumala, miksi hänen oli kuoltava?" ... naulat, jotka repivät hänen pyhät kätensä jas jalkansa, olivat meidän syntimme. Piikit, jotka pistivät hänen otsaansa ja runtelivathänen kasvojaan, olivat meidän syntimme. Ruoska, joka silpoi hänen selkänahkansa riekaleiksi, oli meidän syntimme. Nyökyttelevät päät, jotka ilkkuivathäntä, jas kielet, jotka herjasivat häntä, olivat meidän syntimme" (Henry Gariepy, Sata kuvaa kristuksesta, RV:KIRJAT 1994, s. 111, 112).
Siunausta!
Ps. "Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden" (Jes. 53:5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti