11.6.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 15.
Kun Pietaria ja Johannesta uhkailleet - korkea-arvoiset uskonnolliset johtajat - eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, niin he päästivät heidät vapaiksi. Sillä kansa ylisti Jumalaa siitä, mitä yli 40 vuotta rampana olleelle miehelle oli tapahtunut; hän parani.
Mitä Pietari ja Johannes tekivät päästyään vapaaksi?:
"Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet" (Apt. 4:23).
Olisiko meidän suuntamme ollut sama? Ei välttämättä. Tietenkin on vaikeaa sijoittaa meitä tuonkaltaiseen tilanteeseen. Kuitenkin, jos elämämme olisi "samassa kuosissa", kuin heillä, niin tekisimme kuin hekin. Toinen asia, joka vaikutti heidän tekemiseensä, suuntaansa, oli se, että he kokivat uskovien joukon, ja yhteyden siihen, niin, että saimme lukea nuo lämpimät sanat: "...he menivät omiensa tykö."
Uskon, että tuohon "omiensa"-sanaan sisältyy enemmän, kuin monilla meillä tänä päivänä, ajatellessamme oman seurakuntamme, tai paikkakuntamme, uskovien joukkoa. Meillä ei välttämättä ole tuollainen suhtautuminen asiaan. Onko sinulla?
Tietenkin tänäkin päivänä on - uskon - totta, että silloin, kun vastoinkäymiset jossain muodossa kohtaavat meitä, saattaa uskovien yhteyden merkitys kasvaa sydämissämme.
Ajatellessamme "normaalia" seurakuntaelämää, ja uskovien yhteyttä, voi tosiasia olla se, että voimme hyvinkin olla menemättä "omiemme tykö" pikiäkin aikoja, jos niikseen sattuu. Tämä tietenkin kertoo uskonelämästämme, millaista se on. Varmasti myös seurakuntiemme elämästä; millainen Pyhän Hengen synnyttämä yhteys siellä vallitsee.
Kun vapaiksi päässeet, Pietari ja Johannes, olivat kertoneet toisille kaiken, mitä heille oli sanottu, tekivät he jotakin sellaista, mikä on ihan uskonelämämme - ja seurakunnan elämän - ytimessä olevaa; silloin, kun asiat ovat "oikeilla jengoilla.":
"Sen kuultuansas he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen..." (Apt. 4:24).
Meille ei kerrota mitään "suurista valitteluista", vaan, kun kuultiin se, mitä vangituille oli sanottu, niin tämän kuultuaan he toimivat, niinkuin luimme.
Pyhä Henki oli yhdistänyt uskovat niin, että he elivät todellista uskonyhteyttä toistensa kanssa; tämä on käynyt ilmi jo aikaisemmistakin luvuista Apostolien tekoja. He saattoivat kokea olevansa omiensa tykönä; hyvin syvässä merkityksessä. He olivat oppineet käytännön ja opetuksen kautta, mitä rukous on ja mitä se merkitsee. He tiesivät, että se on ensimmäinen asia seurakunnan ja uskovan elämässä. He tiesivät nimenomaan, mitä yksimielinen rukous tarkoittaa ja merkitsee.
Meidänkin on suuremmassa määrin tiedostettava nuo edellä mainitut asiat ja ojentauduttava niiden mukaan.
Jatkan - jHs.
________________________
Sunnuntai. 14.9. astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.
11:ksi ajelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Denis johti. Satu-Sisko ja Taina olivat musiikissa. Konsta käytti puheenvuoron aktiotyöstä. Minä puhuin. Tilaisuuden päätteeksi oli kahvitarjoilu alakerrassa aktiotyön hyväksi.
Kotona ruokaa ja kahvia.
Seurasimme netin kautta Vapaakirkon Kesäjuhlia Tampereelta. M-L oli katsonut aikaisemmankin tilaisuuden.
Kirjoitin.
HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Kyykkyjä 30 kertaa.
Seurattiin netin kautta Elävät virrat-seurakunnan kesäjuhlia.
Katseltiin uutiset.
Kirjoitin.
Iltapalaa.
Siunausta!
Ps. "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi" (2. Kor. 6:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti