5.6.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 11.
Alkuseurakunta sai kokea herätyksen aikaa. kun sen syntyhetkissä tuli 3000 ihmistä uskoon (Apt. 2:41). Sen jälkeen kerrotaan, että Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen (Apt. 2:47). Uskovaiset olivat siinä vaiheessa kaiken kansan suosiossa. Se oli tärkeää aikaa vastasyntyneelle seurakunnalle.
Iltapäivä oli menossa ja Jerusalemin temppelissä oli silloin rukoushetki, jonne Pietari ja Johanneskin olivat menossa (Apt. 3:1).
Ensimmäisen seurakunnan jäsenet kokoontuivat pyhäkössä ja kodeissa (Apt. 2:46). Näemme lukemastamme, että he osallistuivat myös temppelissä pidettäviin rukoushetkiin. Tämä rukoushetki oli klo 15 (yhdeksännellä hetkellä).
Meille, tämän päivän uskoville, lukemassamme on viesti: Meidänkin tulee mennä seurakunnan yhteisiin rukoushetkiin - aina, kun se vain on mahdollista - joita järjestetään säännöllisesti tiettyinä aikoina. Niistä ei tulisi jäädä pois velttouden, tai minkään tekosyyn varjolla. Niin ei varmasti teekään kukaan, joka on päässyt ymmärtämään rukouksen merkityksen. Seurakunnan yhteinen rukous on niin tärkeä; sitä ei voi ohittaa, hyljätä, eikä jättää pois "tärkeiden asioiden listalta." Olen havainnut, että on paljon jäseniä seurakunnissa, jotka ovat olleet kauan uskossa, mutta eivät käy/ole oppineet käymään rukoustilaisuuksissa. Se on suuri menetys heille, seurakunnalle, ja Jumalan valtakunnan työlle.
Pietarin ja Johanneksen temppeliin menoon tulee pieni viive, kun samaan aikaan kannetaan Kauniin portin pieleen syntymästään saakka rampana ollutta miestä, joka tuotiin joka päivä anomaan almua pyhäkköön meneviltä (Apt. 3:2-5).
Apostoleilla on antaa miehelle jotakin parempaa kuin vain almuja:
"Niin Pietari sanoi: Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: JeesuksenKristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy. Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ..." (Apt. 3:6-8)..
Huomaamme - niinkuin ainakin useimmissa parantumisihmeissä Uudessa testamentissa - että tässä tapauksessa apostolit eivät rukoilleet; eivät ainakaan julkisesti, vaan julistivat Jeesuksen nimessä tapahtumaan paranemisen. Enemmänkin se tuntuu käskyltä. Uskon kuitenkin, että rukous oli se asia, joka viritti/piti vireillä heille annettua lahjaa. Meidänkin kohdallamme rukous on asia, jonka kautta viritämme palavaksi sen,/sitä, minkä/mitä Jumala on meille uskonut.
Jumalan toiminta saa aina aikaan kiitosta ja ylistystä:
"...Ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa" (Apt. 3:8-9).
Voimme vain kuvitella sitä riemua, jonka vallassa yli 40 vuotta (Apt. 4:22) rampana ollut mies koki, kun hän parani; mies, joka ei ollut koskaan ennen kävellyt. Ylistys oli vastaus Jumalan hyvyyteen häntä kohtaan.
Parantunut mies suuntasi kulkunsa - ihan hypellen - apostolien kanssa pyhäkköön. Luonnollinen seuraus - useimmiten - siitä, että ihminen kokee kohdallaan avun Jumalalta, esim. parantumisen, on se, että hän kääntyy Jumalan puoleen, antaa elämänsä Jeesukselle ja tulee seurakuntaan, uskovien joukkoon. Siinäkin mielessä ihmeet ja merkit, joihin edellä kuvattu paraneminenkin kuuluu, ovat tärkeitä asioita seurakunnan elämässä; ne vetävät ihmisiä pelastuksen ja seurakunnan yhteyteen.
Meidän on pyrittävä, rukouksen kautta, kokemaan sellaista Pyhän Hengen vaikuttamaa ja johdattamaa elämää keskuudessamme suuremmassa määrin. Jumalan lupauksista se ei ainakaan ole kiinni.
Jatkan - jHs.________________________
Maanantai. 11.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Pilviä. Selkeää. Tuuleskeli.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.
10:ksi ajelin kylälle. Menin Majakalle puhumaan. Kuuntelutin ennen puhetta venäjänkielisen musiikkikappaleen. Kuulijoissa kun on niin paljon ukrainalaisia. Avointa oli puhua.
Kotona rukousta.
Kahvia.
Ulkoilutin ruohonleikkuria. Siinähän sai itsekin ulkoilua ja askelia. Jätin kukkia kasvamaan; ei niitä raatsi "parturoida.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin Summassaaren kuntoportaissa: 10 x 134 porrasta ylös. Ylhäältä aina mukavaa palauttelupolkua portaiden alapäähän.
Kahvia.
Kirjoitin.
M-L teki riisipuuroa. Ja sehän maistui.
Kuuntelin Patmosta.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Kirjoitin.
Tänään saimme kuvan kesälomaansa aloittelevasta tytöstä, joka oli lähdössä taideleirille - Milenasta. Päiväleiri.
Kyykkyjä 30 kpl.
Siunausta!
Ps. "Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin" (Room. 13:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti