20.6.2028.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 19.
En taida sanella ylisanoja, kun totean, että huikea herätys oli käynnissä Jerusalemissa! "Yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot", ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui runsasasti ja jatkuvasti. "Myös kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa."
Vieläkin Jumalavoi antaa sellaisen herätyksen - taitaapa siitä olla esimerkkejäkin. Meidän on kuitenkin muistettava, että Jumalalla on ohjeet seurakunnalleen - joita on tullut tässäkin "kirjoitussarjassa" esille: kuuliaisuus Jumalalle perusasioista lähtien, yksimielinen rukous, Pyhän Hengen kaste/täyteys, uskovien yhteys, Jumalan pelko. Tällaisia perusasioita näkyy olevan sen suuren herätyksen taustalla, josta olemme saaneet Apostolien teoista lukea.
Siellä, missä Pyhä Henki toimii voimakkaasti, on aina myös voitettu vihollinen, paholainen, perkele, joukkoineen odottamassa hetkeä, iskeäkseen. Siitäkin on esimerkkejä jo Apostolien tekojen alkuluvuissakin. Seuraavaksi näemme taas, kuinka Jumalan Vastustaja numero 1,saatana, saa mobilisoitua - niinkuin usein juuri heidät - uskonnolliset joukot/ihmiset toimimaan vastaan sitä työtä/toimintaa, jota Jumala omiensa kautta tekee. Tähän saamme varautua Suomessakin - yhä jyrkemmin muodoin - täällä pian alkavassa hengellisessä herätyksessä:
"Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen" (Apt. 5:17-18).
Tämä oli "luontaisetu" kaikesta siitä, miss' nämä "veljekset" olivat saaneet olla/olivat mukana Jumalan toiminnassa.
Meidänkin tulee valmistautua/asennoitua kaikenlaiseen vastustukseen - tulkoonpa se mistäpäin tahansa - evankeliumin työtä kohtaan, jota saamme Jumalan tahdossa olla tekemässä, sillä tavalla, että emme koeta turvautua "lihan käsivarteen" millään tavalla, vaan pidämme sen luonnollisena seurauksena siitä, että kaksi valtakuntaa, pimeys ja valkeus, törmäävät toisiinsa. Tärkein asia sellaisessa tilanteessa on reaktiomme, ei se, mitä on tapahtumassa, kun meitä vastustetaan.
Saatan kuvitella - ihan oikeutetusti - sen tilanteen, kun apostolit ovat yhdessä siellä vankihuoneessa. Uskon - oikaise, jos olen väärässä - että se erityinen asia, mitä he siellä yhdessä tekivät, oli Jumalan ylistäminen ja rukous, yhdestä sydämestä. Uskon, että, ilman muuta, myös iso uskovien joukko rukoili heidän puolestaan. Tämän tulisi olla luonnollinen asia ja seuraus myös meille, kun kohtaamme mitä erilaisempia asioita. Ei niiden, jotka meitä vastustavat/vainoavat arvosteleminen, eikä se, että me riennämme toinen toisemme luo ja puhumme vain siitä, miten pahoin meitä kohdellaan. Herra auttakoon meitä asennoitumaan oikein senkaltaisiin(kin) asioihin!
Jatkan - jHs.
_________________________
Tiistai. 32.3 astetta lämmintä ylösnousussa, joka oli myöhäinen, auringon puolella. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia, takapihalla.
Otin rinkan, teltan ja makuupussin ja makuualustan esille. Ei tule kiirus, kun lähtö tulee - jHs.
Seurasimme kaikkea hallituksiin - entiseen ja uuteen - liittyvää, netin kautta. Rukoillaan hallituksen ja eduskunnan puolesta - samoin presidentinvaalien, jotka lähestyvät.
Kirjoitin.
Ruokaa ja kahvia.
HIIT-treeni: 10 x 1 min. kovalla teholla kuntopyörällä. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Iltapalaa.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan" (1. Piet. 4:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti