8.6.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 13.
"Jos tuli sammuu, niin sali tummuu", mutta siellä, missä tuli palaa, tapahtuu ihmeellisiä asioita - siunattuja asioita - jotka saavat ihmiset liikkumaan ja ihmettelemään, mutta myös vastustamaan. Niinkuin alussa, niin on tänäkin päivänä - täällä Suomessakin.
Pietarin puhe, jonka hän pääsi pitämään suurelle kansanjoukolle, Kauniin portin pielessä tapahtuneen parantuneen ramman miehen paranemisen johdosta, oli siunattu. Osaltaan sen, mutta varmasti myös muiden puheiden johdosta, kerrotaan:
"Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteen tuhanteen" (Apt. 4:4).
Ihmeellistä aikaa, sanon ainakin minä! Myös se toinen - joka näkyy olevan "luontaisetu" silloin, kun Pyhä Henki toimii - "ilmiö" nousee näkyviin Apostolien tekojen lehdillä, Pietarin ja Johanneksen toiminnan johdosta:
"Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista. Ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo" (Apt. 4:1-3).
Aikaisemmin kerrottiin uskovien olleen kaiken kansan suosiossa. nyt näemme, että "uskonnollinen maailma" aikoo laittaa pisteen herätykselle, jossa tuhannet ovat löytäneet pelastuksen omaan elämäänsä, kun ovat ottaneet Sanan vastaan ja uskoneet Jeesukseen. Usein se menee "tämän kaavan" mukaan. Niin on tapahtunut Suomessakin, tutkiessamme eri herätysliikkeiden historiaa.
Herätys, jota ei oteta vastaan jo olevissa hengellisissä yhteisöissä, etsii kyllä uomansa; tai Jumalalla on ollut jo se uoma tiedossa, ennenkuin herätys on alkanutkaan. Jerusalemissa se uoma oli alkuseurakunta.
Meidän on kuitenkin mentävä eteenpäin - niinhän se kehotti Mannerheimkin - hyvin lyhyin maininnoin.
Pietari ja Johannes olivat yön vankeudessa. Seuraavana päivänä hallitusmiehet, vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat Jerusalemissa. Mukana oli myös ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua. Tuntuu, että nyt oli "kovat piipussa", niin että liikkeelle lähtenyt "iso aalto" saataisiin pysähtymään. Tuollaisen "konklaavin" eteen Pietari ja Johannes asetettiin (Apt. 4:5-7).
Ensimmäinen kysymys apostoliveljille oli tämä:
"Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte? "Apt. 4:7).
Pietari, Pyhää henkeä täynnä, antaa selvän vastauksen:
"Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne" (Apt. 4:8-10).
Tässä on tuotu esille jotakin sellaista, joka viitoittaa tietä meillekin, tämän päivän uskoville. Ei kompromisseja, ei "kiemurteluja", vaan suoraa ja rohkeaa totuuden esilletuomista. Siinä puhui mies, joka oli täynnä Pyhää Henkeä, joka on meidänkin ainoa mahdollisuutemme toimia samoin - ja päästä samoihin tuloksiin. Tässä emme voi sivuuttaa yhtä - koko Raamatusta esille nousevaa - asiaa; rukousta, jota ilman jatkuva elämä Hengessä on mahdotonta. Mutta, juuri sen me usein jätämme sivuun; me emme rukoile. Rukous hengessä ja totuudessa - niinkuin Jeesus puhuu samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla - tarkoittaa rukousta, joka tapahtuu meidän hengessämme; ei jossain määrätyssä paikassa, tai rakennuksessa. Kun tutkit tuota kyseistä kohtaa, huomaat, että "hengessä" ei tarkoita Pyhää Henkeä, vasan ihmisen henkeä - kuitenkin Raamattu opettaa, että tuon hengessämme tapahtuvan rukouksen on tapahduttava Pyhässä hengessä:
"Mutta te rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi" (Juuda 1:20-21).
Huomaamme, että meiltä usein puuttuu tällainen rukous. Meidän - ja seurakuntiemme - tulee kuitenkin pyrkiä siihen. Voi olla, että esim. rukouskokoustemme rakenne ei suosi tällaista rukousta, koska ne usein ovat ihmisjohtoisia ja rukoustilaisuutta ajatellen, sivuasioista koostuvia. Voimme pysähtyä ajattelemaan: Onko näin?
Pietari pääsee taas julistamaan evankeliumia korkea-arvoisille - uskonnollisille - kuulijoilleen (Apt. 4:9-12).
Tällaista tämä on: tämä etukäteen suunnittelematon kirjoittaminen - kun on mahdollisuuksia lähteä moneen suuntaan, niin joskus sitä lähtee...! Mutta, kyllä minä rukoilen, että Jumalan Henki näitäkin johdattaisi.
Jatkan - jHs.
__________________________
Torstai. 8.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.
Kävimme M-L:n kanssa hakemassa Emilian ja Danielin kyytiin ja ajelimme kylälle asioille. Sieltä laitoimme autonnokan suoraan kohti Suolahtea, jossa M-l kävi laittamassa ajokortin uusimishakemuksen. Sitten menimme Äänekoskella kebab-pizzeriaan syömään kebabit. Meillä oli ihan syitäkin, miksi kävimme syömässä: Danielin ylä-asteen loppumisen johdosta, Emilian opiskeluvuoden päättymisen kunniaksi, meidän 54 vuotis-hääpäivämme johdosta, joka oli 1.6., mutta silloin ei ollut mahdollisuutta mennä. Vielä tähän voi liittää kolmannenkin syyn: M-L sai taas ajokortin viideksi vuodeksi. Syönnin jälkeen menimme torin grillille ostamaan jätskit, minulle kahvitkin. Satoi kovasti vettä.
Ajaa huruuttelimme kotiin.
Kirjoitin.
Laitoin takkaan tulen.
HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Kirjoitin.
Kyykkyjä 30 kertaa.
Siunausta!
Ps. "Armo teille ja rauha!" (1. Tess. 1:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti