17.6.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 17. (edellinen jakso 12.6. kohdalla).
On ihmeellistä lukea siitä, mitä tapahtui, kun uskovat olivat yhdessä rukoilleet: se paikka vapisi, jossa he olivat koolla, ja he tulivat Pyhällä Hengellä' täytetyiksi. Kun minään ei ole muuttunut, niin kaikki tuo on mahdollista tänäänkin. Ettäkö, että paikkakin, jossa uskovat rukoilevat, voi vapista? Ilman muuta. Kukapa alkaisi sanomaan, että Jumala on muuttunut, ja että Pyhä Henki olisi muuttunut, elämmehän Pyhän Hengen aikakautta. Se vapisutus tuli Jumalalta silloin. Jos Hän haluaa, niin tulee nykyäänkin. Jokin syy siihenkin oli, että Jumala niin halusi tehdä.
Oleellisinta oli, että he tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi - kaikki. Jälleen kaikki. Tämä kertoo meille sen tosiasian, että ne uskovat, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen, voivat täyttyä Pyhällä Hengellä yhä uudestaan ja uudestaan.
Kaiken tuon puhutun seurauksena he puhuivat Jumalan Sanaa rohkeasti - sitähän he ensimmäiseksi yhdessä rukoilivatkin.
Yhteinen - ja tietenkin yksityinen - rukous ja Pyhällä Hengellä täyttyminen pitäisi/pitää löytää seurakuntien elämään uudelleen; alkuperäisenä ja voimallisena.
Noihin asioihin jäimme edellisellä kerralla, jaksossa, joka päättyi Apt. 4:31 jakeeseen.
Yhteinen, yksimielinen, rukous oli voimallinen asia alkuseurakunnan elämässä. Siitä oli seurauksena konkreettisesti koettu Pyhän Hengen täyteys uskovien elämään.
Tuo edellä sanottu johti myös sellaiseen uskonyhteyteen, jossa koettiin "antamisen siunausta." Vai mitä sanot tästä:
"Ja uskovien suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä" (Apt. 4:32).
Minäpä jätän sinun vastattavaksesi: Miltä tuollainen tuntuu? Voisiko nykyään olla niin? Jos, niin miksi? Jos ei, niin miksi?
Pyhä Henki antoi heille voiman/halun tuollaiseen elämään.
"Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla" (Apt. 4:33).
Asiat, jotka tähän johtivat, olivat yksimielinen rukous, Pyhän Hengen täyteys ja kaikinpuolinen keskinäinen yhteys. Tuntuu aika huikealta lukea:
"Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja ja taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se on käännettynä: kehoittaja - leeviläinen, syntyisin Kyprosta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen" (Apt. 4:34-37).
Mitä ajattelet? Pitäisikö uskovien keskuudessa olla tänä päivänäkin tällaista? Pitäisikö johonkin rajaan saakka? Jos ei, niin miksi? Pitäisikö seurakunnan nykyäänkin huolehtia toisista uskovista niin, ettei uskovien joukossa olisi ketään puutteenalaista?
Mitä mieltä olet yhtälöstä: Yksimielinen rukous. Pyhällä Hengellä täyttyminen. Keskinäinen yhteys/uskonyhteys ihan käytännöllisen elämän ja keskinäisen jakamiseen/antamiseen asti?
Jatkan - jHs.
_________________________________
Lauantai. 25 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia. Ulkona, entisen asuntovaunukatoksen - nykyisen puukatoksen - suulla. Välillä auringossa, välillä varjossa. Linnut lauloivat. Käkikin kukkui oikein kunnolla. Ensin olin tuolla takapihan puolella, mutta siirryin sieltä pois, kun rastas - rasto, niinkuin meillä päin sanottiin - on tehnyt pesän siihen tapapihalle menevän oven yläpuolelle, lampun päälle, niin se häiriintyi, kun menin sinne.
Kahvia.
Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Hän kaupoissa. Minä jakelin vähän kutsuja ihmisille, huomiseen Runebergin puiston tilaisuuteen, joka on klo 16. Tulehan sinne sinäkin!
Työntelin ruohonleikkuria etu- ja takapihalla.
Ruokaa ja kahvia.
Seurasin Kuortaneen yu-kisoja netin kautta.
HIIT-treeni: 10 x1 min. kovaa polkemista kuntopyörällä. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Uutisten seuraamista - myös Israelista.
M-L teki pizzaa. Sitä iltapalaksi teen kanssa.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti" (Ps.107:.1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti