4.9.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 62.
Paavali ja Barnabas ovat Pisidian Antiokiassa. Paavali sai puhua synagoogassa; ja puhui niin, että veljet saivat kutsun tulla puhumaan seuraavanakin sapattina:
"Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa" (Apt. 13:44).
Miltä tuntuisi, jos tuollaista tapahtuisi meidän kaupungeissamme. Hyvältä. Varmasti me "siihen suuntaan" rukoilemmekin tapahtuvaksi. Minulla on sellainen "kutina", että jotain senkaltaista tulee tapahtumaan. Se merkitsee, että meidän ei tule elää, niinkuin kenties olemme eläneet, vaan valmistautua olemaan herran käytössä.
Tämä toisen sapatin puhetilaisuus ei mennytkään "samojen nuottien mukaan", niinkuin edellinen:
"Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat" (Apt. 13:45).
Juutalaiset eivät tykänneet Paavalin puheesta - eikä siitä, että sellaista puhetta oli kuuntelemassa niin paljon kansaa.
Silloin, kun Jumala antaa hengellisen herätyksen Suomeen ja paikkakunnillemme, tulee tapahtumaan samaa. Kaikki eivät tykkää siitä, mitä tapahtuu. Se voi tapahtua niin monella tavalla. Uskon, että uskonnolliset ihmiset, jotka eivät ole Jeesukseen uskovia, mutta ovat omasta mielestään niin oikeassa, että alkavat vastustaa sitä, mitä Jumala tekee, ovat erityisesti niitä, jotka "tulevat kiihkoa täyteen." Varmasti heitä seuraten monet muutkin nousevat vastaan. Silloin ei niiden, jotka ovat Jeesuksen omia, tule provosoitua, vaan rukoilla vastustajienkin puolesta. Erinomaisen hyvä asia olisi silloinkin että eri tunnustuskuntiin ja seurakuntiin kuuluvat uskovat puhaltaisivat "yhteen hiileen."
"Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin, katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti" (Apt. 13:46.47),
Rohkeaa oli puhe pakanain apostolilta. Veljet noudattivat Raamatun periaatetta: juutalaisille ensin, mutta kun he eivät halunneet ottaa Jumalan sanaa vastaan, he halusivat kääntyä pakanain puoleen, sillä Jeesus on tullut kaikkia ihmisiä varten.
"Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään" (Apt. 13:48).
Jumalan sana menestyi. Pakanoita tuli uskolle kuuliaisiksi; varmasti heitä oli paljon.
"Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan" (Apt. 13:49).
Nämä veljet - ja monet muut sillä alueella - olivat vihkiytyneet Herran antamaan tehtävään. Evankeliumia levitettiin koko maakuntaan. Näin se käy meidänkin kanssamme, kun herran antama näky valtaa sydämemme; emme pysty olemaan vain neljän seinän sisäpuolella, vaan menemme sinne, missä ihmiset ovat - ja meillä on pelastava sanoma.
Tuo edellä sanottu ei meidänkään päivinämme voi tapahtua - tule tapahtumaan - ilman todellista rukousta ja Pyhän hengen täyteyttä. Ilman näitä, meitä ei välttämättä haittaa juurikaan se, että ihmiset joutuvat kadotukseen ilmn uskoa Jeesukseen.
Mutta "poisajavahenki" vaikutti niilläkin main:
"Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois alueiltansa" (Apt. 13:50).
Saatanan valtakunta ei suvainnut, että Jumalan valtakunta saisi voittoja alueella. Yksi asia meidän tulee aina muistaa: meidän on rukoiltava hartaasti: "...vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras: Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin ja hän rukoili rukoilemalla..." (Jaak. 5:16,17). Sana kehottaa meitä rukoilemaan kokosydämisesti, hartaasti. Sellainen rukous on vaikuttavaa rukousta. Rukouksen kautta "valtaamme maata"; kun sitten toimimme, on se sadonkorjuuta Jumalan valtakuntaan. Sielunvihollinen, saatana, tietää tämän. Jos se saas estettyä meidän rukouksemme - tai kykenee pitämään ne laimeina - se on jo voittanut. Tätä me emme tahdo uskoa, mutta olisi nyt aika jo uskoa. Tiedostakaamme todellisen rukouksen merkitys! Se saa aikaan muutoksia meidän tärkeysjärjestyksissämme, mutta myös siihen, mitkä tilaisuudet seurakunnassa ovat niitä tärkeimpiä.
Vainohan siitä oli seurauksena Pisidian Antiokiassa. Oletko koskaan kysellyt: Miksi minä - me en/emme koe vainoa evankeliumin tähden? Kannattaa etsiä kysymykseen vastausta.
"Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin" (Apt. 13:51).
Tomun pudistaminen jaloista oli vertauskuvallinen ele niitä vastaan, jotka eivät halunneet kuulla Jumalan sanaa; se kertoi, että julistajat ovat syyttömiä.
Paavali ja Barnabas menivät Ikonioniin. Se oli kaupunki Lykaoniassa, valtatien varrella.
Sinne, mistä apostolit ajettiin pois, jäi kuitenkin opetuslasten joukko. Nämä opetuslapset eivät olleet olleet kauan uskossa, mutta heistä kerrotaan iloisia uutisia:
"Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä" (Apt. 13:52).
Uudet Jeesuksen seuraajat eivät jääneet voimattomina suremaan apostolien lähtöä - Pyhä Henki tuo aina iloa elämään...
Jatkan - jHs myöhemmin.
____________________________
Maanantai. 11.2 astetta klo 5.35). Selkeähköä.
Aamupalaa ja kahvia.
6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.
Kahvia.
Rukousta.
Koetin soitella katsastusasemalle, mutta kun sieltä ei vastattu, vein Deniksen auton toiselle katsastusasemalle. Läpi meni. Sain siellä odotus huoneessa todistaa yhdelle Lanneveden miehelle.
Katsastusreissulla kävin tk:sta hakemassa diabeteksen hoitotarvikkeita.
Kahvia.
Rukousta. Torkkumista.
Kirjoitin.
Ruokaa ja kahvia.
Imuroin vähän autoa.
Kävimme Terhi-Marjalla ja Deniksellä. Veimme meidän auton sinne ja otimme heidän autonsa, ynnä asuntovaunun sen perään meille.
Kasailimme vähän tavaroita asuntovaunuun vietäväksi.
Iltapalaa
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "karttakaa kaikenkaltaista pahaa" (1. Tess. 5:22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti