19.9.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 65.
Kovan kivityksen jälkeen - jonka kohteeksi Paavali joutui Lystrassa - menivät he Barnabaan kanssa Derbeen. Sielläkin työ jatkui:
"Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan" (Apt. 15:21).
Derbeenkin jäi opetuslapsia, jotka Paavali ja Barnabas olivat tehneet evankeliumin kautta.
Meilläkin on tämä suuri etuoikeus; olla tekemässä opetuslapsia. Erityisesti tähän tehtävään me - yksilöinä ja seurakuntina - saamme ja tarvitsemme Pyhän hengen voimaa. Tästä seuraa, että me haluamme mennä Herran eteen rukouksessa pyytämään sitä.
Kiinnititkö huomiota siihen, mihin apostolit suuntasivat Derbestä? Lystraan, jossa olivat juuri saaneet pahaa ja kovakouraista kohtelua. Sieltä Ikonioniin, josta he joutuivat pakenemaan. Tämä puhuu meille siitä vahvasta tietoisuudesta, joka heidän sydämessään oli; että Jumala oli kutsunut heidät tähän työhön.
Näemme myös, että he halusivat pitää huolta niistä opetuslapsista, jotka em. paikkakunnilla olivat tulleet uskoon heidän työnsä kautta:
"...ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt.14:22).
Apostolit rohkaisivat opetuslapsia - vahvistivat Jumalan sanan kautta - ja kehoittivat heitä pysymään uskossa. Ahdistukset - vainon muodossa - kohtaavat uskovia, kun vaellamme kohti lopullista määränpäätä: iankaikkista elämää. Monenlaisia muitakin ahdistusta aiheuttavia asioita kohtaamme tällä tiellä, mutta herra on luvannut pitää huolta omistaan - ja saamme rukouksessa kertoa Hänelle kaikki asiamme.
Olen ihan viimepäivinäkin kohdannut ihmisiä - seurakunnan jäseniä - jotka ovat vuosia olleet "sivussa" - erilaisista syistä. Yhteistä heidän kohdallaan on se, että kukaan ei ole ottanut heihin yhteyttä. Se ei ole hyvä asia - koska se on välinpitämättömyyttä. Paavalin ja Barnabaan toiminta antaa meille kaikille - mutta erityisesti seurakuntien vanhimmille ja pastoreille - suuntaa tässä asiassa.
Myöhemmin saamme lukea Apostolien teoista, mitä Paavali sanoo Efeson seurakunnan vanhimmille, kun hän kohtaa heidät ilmeisesti viimeistä kertaa:
"Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. ... Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. ... Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin" (Apt. 20:17, 28, 31).
Matkallaan kohti Antiokiaa, josta he olivat lähteneet tälle matkalleen, seurakunnan tehtävään eroittamina ja Pyhän Hengen lähettäminä, he valitsivat vanhimmat jokaisessa seurakunnassa:
"Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat" (Apt. 14:23).
Uskon - muun Raamatun opetuksen mukaan - että vanhimmat valittiin rukoillen ja heidät asetettiin tehtäväänsä kättenpäällepanoin. Apostolit jättivät uskovat eri seurakunnissa rukoillen ja paastoten Herran haltuun. Tämä kertoo meille, että siihen asiaan käytettiin aikaa. Vahvistakoon tämäkin haluamme tehdä asioita rukoillen seurakunnissa; silloin toimimme niiden "ruohonjuuritason" periaatteiden mukaan, joiden Jumala haluaa olevan voimassa, kun olemme tekemisissä Hänen valtakuntansa asioiden - ja Jumalan seurakunnan asioiden - kanssa.
Apostolien tekojen kerronnassa voimme nähdä reitin, jota he kulkivat kohti Syyrian Antiokiaa:
"Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan; ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan. Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nytr olivat suorittaneet" (Apt. 14:24-26).
Nyt veljet julistivat sanaa myös Pergessä, kun tulomatkallaan eivät niin tehneet. Kyseessä oli Paavalin ensimmäinen lähe:tysmatka, joka oli nyt suoritettu.
Ja olihan heillä kerrottavaa Antiokian seurakunnan opetuslapsille:
"Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven" (Apt. 14:27).
Ne olivat niitä parhaita uutisia. Varmasti seurakunnassa kiitettiin ja ylistettiin yhdessä Jumalaa.
"Ja he viipyivät pitkänaikaa opetuslasten tykönä" (Apt. 14:28).
Minusta on mukava ajatella sitä, millaista apostolien elämä sinä aikana seurakunnan keskellä oli. Voithan sinäkin niin tehdä.
Jatkan - jhs...
________________________
Sydämelliset onnittelumme Salmen Ullalle, Enontekiön Leppäjärvelle, Saijaharjuun, syntymäpäivän johdosta. Se on muuten kaunis harju - totesimme juuri ollessamme siellä harjulla käyskentelemässä.
Tiistai. Harmaa taivas ylösnousussa.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Roomalaiskirjettä.
Varasin paikan evankelioimiskokousta varten. Huomenna saan vielä varmistuksen, ettei tule mitään päällekkäisyyksiä.
Ajaa hurautin Jyväskylässä. Kävin hakemassa huollossa olleen kuulolaitteen sieltä.
Ruokaa ja kahvia.
Rukousta.
Kirjoitin.
Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.
M-L teki pizzaa - sitä iltapalaksi kahvin kanssa.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Meidän herramme Jeesuksen kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen" (Gal. 6:18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti