18.9.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 64.
Paavali ja Barnabas joutuivat pakenemaan Ikonionista Lykaonian kaupunkeihin, kun heitä aiottiin pahoinpidellä ja kivittää. Ensin he tulivat Jumalan johdatuksessa Lystraan:
"Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt" (Apt. 14:8).
Ei tainnut tietää tämä mies aamulla herätessään, millaisen ihmeen kokisi päivän kuluessa.
"Ja hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: Nouse pystyyn jaloillesi. Ja hän kavahti ylös ja käveli" (Apt. 14:9-10).
Paavalin puhuessa ramman miehen sydämeen syntyi usko, että hän voi parantua. Uskon vaikutti Jumalan sana. Paavalin katsoessa mieheen, hän näki, että miehellä oli usko parantumiseen. Se varmasti näkyi päällekin päin, mutta uskon, että ennemminkin Paavali sisäisesti näki tämän asian miehen kohdalla. Paavali lausui - ei hiljaa, eikä kovalla äänellä, vaan suuralla äänellä - kolme käskysanaa: "Nouse pystyyn jaloillesi!" Mies ei vaan jotenkin ängennyt itseään pystyyn, vaan "hän kavahti ylös ja käveli." Tällaista tekee vain Jumala - ja siinä Hän käytti välikappaleenaan Paavalia, joka oli täynnä Pyhää Henkeä. Oli todellakin täysin uskon asia sanoa "suurella äänellä" nuo käskysanat. Kaikki paikallaolijat kuulivat sen, mutta myös näkivät, että se, mitä sanottiin, tapahtui.
Ei ollut kyse mistään epämääräisestä asiasta. Nykyään kuulee ns. "terveeksijulistamisia", mutta kuitenkaan mitään ei ole tapahtunut.
Kansanjoukkoon miehen parantumisella oli erikoinen vaikutus:
"Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaonian kielellä: Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme" (Apt. 14:11).
Puhuttiin epäjumalista, joita siellä palveltiin. Barnabasta sanottiin Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi. Zeuksen temppelin pappi toi jo härkiä ja seppeleitä, tahtoen väkijoukon kanssa uhrata heille (Apt. 14:14-15a).
Tilanteen johdosta he pääsivät julistamaan evankeliumia kokoontuneille:
"...ja sanoivat: Miehet, miksi te näin teette? mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja kaikki, mitä niissä on. Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla" (Apt. 14:15-17).
Rohkeaa puhetta Pyhässä hengessä siinä tilanteessa.
"Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille" (Apt. 14:18).
Mutta: Kun äsken oltiin kansan mielestä jumalia, niin kohta ei enää oltu:
"Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi" (Apt. 14:19).
Antiokiassa ja Ikonionissa oli tullut paljon ihmisiä Jeesukseen uskoviksi. Niistä paikoista tuli evankeliumin vannoutuneita vastustajia Paavalin ja Barnabaksen jäljissä Lystraan. Heillä oli samat aikeet kuin Paavalilla - Sauluksella - ennen sitä hetkeä, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä.
Paavali kivitettiin ja raahattiin kaupungin ulkopuolelle; hänen luultiin kuolleen:
"Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen" (Apt. 14:20).
Todennäköisesti Paavalin tilanne oli vakava, koskapa häntä luultiin kuolleeksi. Opetuslasten kokoonnuttua hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Uskon, että opetuslapset rukoilivat Paavalin puolesta siinä hetkessä, ja aikaisemminkin. Jumala auttoi. Siitä huolimatta, että hänelle oli tehty tällaista väkijoukon taholta, meni Paavali kaupunkiin. Tällaista oli apostolien elämä - evankeliumin tähden. Heillä oli vahva tietoisuus siitä, että heidät oli kutsuttu sellaiseen tehtävään. Pyhän Hengen voimassa he kestivät. Matka jatkui seuraavaan paikkaan.
Minua ainakin tämä kaikki, mitä olemme lukeneet, kutsuu läheisempään yhteyteen Herrani kanssa ja elämään kaikissa vaiheissa todeksi sitä elämää, johon minut on kutsuttu...
Jatkan - jHs.
______________________________
Maanantai. 5.2 astetta lämmintä klo 5.35. Selkeä taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
6.15:ksi ajelin Runebergin puiston lavalle Aamurukoukseen. 4 henkeä.
Tultuani kotiin vielä kävin torkkumaan.
Kahvia.
Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.
Varasin työväentalon SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteistä rukousiltaa varten. Se on 27.10.2023. klo 19.
Koetin varata evankelioimiskokouksenpitopaikkaa, mutta onnistuu vasta huomenna.
Kirjoitin.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Ruokaa ja kahvia.
Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Kuuntelin Patmosta.
Iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus" (1. Kor 3:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti