22.9.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 67.
Apostolit ja vanhimmat joutuivat kokoontumaan Jerusalemissa käsittelemään kiistaa, joka oli syntynyt, koskien suhtautumista ympärileikkaukseen ja muuhunkin Mooseksen lain noudattamiseen pakanuudesta kääntyneiden uskovien elämässä.
"Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: Miehet, veljet, te tiedätte, että jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja jumala sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin" (Apt. 15:7-11).
Kokouksessa väiteltiin ja tuotiin kantoja esille. Pietari puhui selkeitä sanoja Pyhän hengen johdatuksessa. Kaikki ihmiset - niin juutalaiset, kuin pakanatkin, pelastuvat vain uskon kautta Jeesukseen. Opetuslasten niskaan ei saa panna Mooseksen lain iestä. Jos niin opetetaan, on se Jumalan kiusaamista.
kaikki paikallaolleet hyväksyivät sen, mitä Pietari puhui:
"Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa" (Apt. 15:12).
Se, mitä Paavali ja Barnabas kertoivat, vahvisti entisestään sitä, mistä Pietari oli puhunut.
Jeesuksen veli, Jaakob, käytti kokouksessa kokoavan loppupuheenvuoron. Saattoi olla niin, että hän toimi kokouksessa puheenjohtajana:
"Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: Miehet, veljet, kuulkaa:" (Apt. 15:13).
Jaakob alkaa puheenvuoronsa vetoamalla Pietarin puheeseen, josta kävi ilmi, että Jumala oli jo katsonut pakanain puoleen, ottaen heistä kansan omalle nimellensä; joka tapahtui silloin, kun Pietari julisti evankeliumia Korneliuksen kodissa ja pakanoita tuli uskoon.
Jaakob vetoaa myös profeettain sanoihin, osoittaakseen, että pakanoiden uskoontulo on täysin kirjoitusten mukainen (Apt. 15:14-18).
Tämän jälkeen Jaakob tuo julki mielipiteensä siitä, miten tulee menetellä:
"Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka ovat pakanuudesta kääntyneet Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa, luetaanhan häntä synagoogassa jokaisena sapattina" (Apt. 15:19-21).
Selväksi kaikille tuli se, etteivät pakanat tarvitse ympärileikkausta, sillä sekä juutalaiset, että pakanat pelastuvat samalla tavalla; ja se tapa o se, että he saavat ottaa ottaa täysin lahjana vastaan - ilman minkäänlaisia tekoja - pelastuksen uskon kautta Kristukseen, joka sovitti Jumalan edessä kaikkien ihmisten synnin, olivatpa he juutalaisia tai pakanoita. Pelastus annetaan jokaiselle täysin armosta.
Tänäkään päivänä emme saa tehdä minkäänlaista kompromissia tekojen ja uskon välillä; sillä pelastus on saatavissa vain armosta, uskon kautta. Vain "uskonlinja" on voimassa.
Vähän myöhemmin näemme, että se, mitä Jaakob sanoi, tuli päätökseksi. Mooseksen lailla ei tule rasittaa pakanuudesta kääntyneitä.
Jatkan - jHs.
________________________
Perjantai. 14.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko paistoi.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Roomalaiskirjettä.
Lähdimme M-L:n kanssa aurinkoiselle tielle ja ajelimme kotipitäjääni, Kangasniemelle. Siellä menimme ensin Teboilille syömään tirripaistit; sellainen herkku on siellä tarjolla joka perjantai.
Sitten ajelimme kotijärveni, Malloksen, rantaan. Siinä tapasin koulukaverini - jota en tuntenut, vaikka olen kyllä tavannut siinä samaisessa rannassa kerran aikaisemminkin. Sitä vain ei osaa ajatella, kun äkkiä kohtaa. Kysyi tämä Tapio: Et taida tuntea.? Vierekkäinkin istuttiin koulussa. Yötäkin olin hänen kotonaan. Hänellä on mökki viereisessä saaressa samalla järvellä, kuin meidänkin vaatimaton - mutta mukava - vanhan aitan hirsistä tehty mökkimme.
Oli vastatuuli soudella saareen. Soutelin rantoja pitkin, kun siellä ei ollut niin isoja aaltoja. Veneilyliivitkin unohtuivat kotiin.
Orastava ruska oli nähtävissä järven rannoilla ja saarissa. Aurinko paistoi hienosti. 17 astetta lämmintä mökin mittarissa. Matkamme tarkoitus oli käydä hakemassa aurinkopaneelien akut pois talveksi, sekä tikkaat ja "ränniharja." On niin painavat akut - kaksi kappaletta - että hyvä kun jaksaa kantaa. Menomatkalla meni soutamiseen n. tunti. Mukava oli soutaa.
Soutelimme takaisin myötätuuleen. Joutui toisella airolla enemmän tekemään töitä, kun tuulen suunta oli sellainen.
Laitoin siihen Käsimäentien varteen, joka on siellä kotikylälläni, muutamanTV7-lehden postilaatikoihin - yhden myös ison tien varteen; kotikyläni "pojalle."
Aurinko paisteli ajellessamme Jyväskylän kautta kotia kohti. Auton mittari näytti 21 astetta lämmintä. Kävimme tavoittamassa kylään, ohi mennessämme, siskolleni. Eivät olleet kotona. lapun jätimme postilaatikkoon.
Vaajakosken ABC:llä käväisimme ryyppäämässä kahvit.
17 maissa olimme kotona.
Kirjoitin.
M-L meni 18:ksi Naisteniltaan helluntairukoushuoneelle.
Laitoin tulentakkaan.
Iltapalaa ja kahvia. M-L toi minullekin lämpimiä voileipiä Naistenillasta.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Tess. 5:18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti