24.9.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 69.
Apostolien ja vanhinten kokouksessa, Jerusalemissa, tehdyt päätökset olivat saavuttaneet Antiokian seurakunnan. Se koitui opetuslapsille lohdutukseksi. Paavalin ja Barnabaan mukana viestiä sinne olivat tuomassa myös Juudas ja Silas:
"Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä. Ja heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat heidät rauhassa palaamaan niiden tykö, jotka olivat heidät lähettäneet. Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muiden kanssa herran sanaa" (Apt. 15:32-35).
Raamatunkäännöksestä (KR. 1938), jota minä käytän, puuttuu jae 34. Se löytyy Raamattu Kansalle käännöksestä ja kuuluu: "Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen." Samoin se on KR 1992 ja kuuluu: Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen, ja niin Juudas lähti yksin." Tämä vain "sivuhuomautuksena."
Varmastikin nämä ajat ovat olleet siunausrikkaita aikoja Antiokian seurakunnassa. Uskon sen olleen myös rukousrikasta aikaa; sillä sieltähän kaikki kasvaa ja versoo. Uskon, että rukouksen kautta versoivat ne uudet suunnitelmat, joita oli varattu Paavalille ja Barnabaalle:
"Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on." (Apt. 15:36).
Näemme näissä sanoissa todellista Jumalan vaikuttamaa vastuuntuntoa ihmisistä, jotka olivat tulleet uskoon heidän kauttaan. Jos hengellinen elämämme on "laimeaa" ja meillä ei ole jatkuvaa rukouselämää, voimme ihan rauhassa elellä ilman tuonkaltaisia ajatuksia. Salaisuutena heidän kohdallaan oli lähellä Jumalaa eläminen ja siinä koettava tuore Pyhän Hengen johdatus. Kun olemme rehellisiä, niin olemme paljonkin eriintyneet tuollaisesta hengellisetä elämästä, yksilöinä ja seurakuntina. Voimme kuitenkin muuttaa suuntaamme ja suhtautumistamme.
"Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön" (Apt. 15:37-38).
Tästä olemmekin jo lukeneet (Apt. 13:13).
Ihmisiä ne olivat nämäkin apostolit:
"Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle. Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia" (Apt. 15:39-41).
Kiivastuminen johti Paavalin ja Barnabaan teiden eroamiseen. Matkaan lähti kaksi "partiota", mutta he kulkivat eri suuntiin. Barnabas halusi antaa Markukselle uuden mahdollisuuden, mutta Paavali piti Markuksen eroamista heistä ensimmäisellä lähetysmatkalla niin huonona asiana, että pysyi päätöksessään, olla ottamatta häntä mukaan.
Barnabas matkusti Markuksen kanssa kotisaarelleen, Kyproon. Hänestä ei puhuta tämän jälkeen. Uskon kuitenkin, että molemmat veljet, Paavali ja Barnabas, menivät eteenpäin anteeksiantavin mielin - todennäköisesti sopivat jo riitautumisensa ennenkuin lähtivät matkalle. Se, mitä saamme lukea Paavalin ja Silaan matkasta, kertoo siitä, että näin oli tapahtunut, koska Jumala siunasi heidän työnsä.
Kiinnitän vielä huomiota siihen, että Paavali jätettiin herran armon haltuun. Se kertoo, että seurakunta siunasi hänet ja rukoili hänen - mutta myös Silaksen, sekä myös Barnabaksen ja Markuksen - puolesta. Uskoisin tämän olevan luonnollista.
Tällaisia "kiivastumisia" Tapahtuu meidänkin päivinämme. Niiden seurauksena voidaan lähteä eri teille niin, että koko loppuelämä kuljetaan väärällä mielellä. Sellaisten seurauksena syntyy monenlaista jakaantumista; jopa perustetaan uusia seurakuntia.. Kun tällaisia lihallisia riitaisuuksia tapahtuu, niin pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä sopimaan asiat, ettei saatana pääsisi haittaamaan työtä. Väärässä olotilassa eläminen vie Pyhän Hengen voitelun elämästämme.
Silakselle oli auennut tehtävä Paavalin Työtoverina.
Jatkan - jHs.
_________________________
Sydämelliset onnittelumme Jaskarin Erkille, syntymäpäivän johdosta!
Sunnuntai. Ylösnousussa 11.8 astetta lämmintä. Selkeää.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.
11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Sunnuntaijuhlaa helluntairukoushuoneelle. Haimme Salmen mukaan.
Denis Kuzmin johteli kokouksen. Timo Kuusjärvi vastasi musiikista. Veikko Rahkonen puhui diakoniatyön haasteesta. Pia Kuusjärvi käytti henkilökohtaisen puheenvuoron. Ennen puhettani kutsuin Emilia Kuzminin ja haastattelin häntä muutamalla kysymyksellä. Emilia tunnusti näin uskonsa. Puhuin lyhyesti. Tilaisuudessa oli hyvä henki. Siitä tuli runsaasti hyvää palautetta - vielä myöhemminkin. Kokouksen lopuksi oli alakerrassa kahvitarjoilu.
Kotona laitoin tulen takkaan.
Ruokaa ja kahvia.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat.
Denis lähti marjamiestä hakemaan metsästä. T-M ja lapset jäivät vielä.
Timo, Pia, Milena ja Minja tulivat meille.
Joimme kahvit.
Kävimme Timon kanssa saunassa.
Väki lähti pois 19 maissa.
Kirjoitin.
Katselin uutisia.
Siunausta!
Ps. "Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi"(2. Tim. 3:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti