15.11.
Tuntuu se vähän ihmeelliseltä, mutta niin se vaan on: Sydämellisen "viimeisen vuoden onnittelut, ennen pyöreitä", Terolle, eli sille lapselle, joka syntyi meidän perheeseen ensimmäiseksi! Ei meinaisi uskoa todeksi, että viiskymppiset ovat ensivuonna tähän aikaan! Mutta, niinhän sen elämän kuuluu mennä.
1.3 astetta plussalla nousun aikaan 7 maissa. Kahviahan sitä ensin piti jauhella ja lirruutella. Mukillisen ennätin ryypiskellä ennenkuin menin viemään Danielin - isoinen jääkiekkokasseineen - ja Emilian kouluun. Palattuahan se kahvistelu ja aamupalattelu jatkui. Luin Korkea Veisua. Rukoustakin.
Valmiostautumista yli huomisen - sunnuntain - puhumisiin.
Kävin urheilukentällä sauvakävelemässä 10 km. Sieltä ajelin koululle hakemaan Emilian koulusta kotiin.
Ruokaa ja kahvia.
Kävimme Marja-Leenan kanssa ostamassa tuliaisia huomista reissua varten, jolle M-L ei tosin ole lähtemässä.
Kahvia.
Laitoin tulen takkaan.
Luin Wurmbrandien elämäkertaa. On se ollut rajua hommaa, se, mitä tämä(kin) aviopari on saanut Jeesuksen nimen tähden kestää.
M-L leipoi.
Kävin saunan löylyissä.
Niin se sitten Suomi pääsi, vihdoinkin, jalkapallon EM-turnaukseen.
Siunausta!
Ps. "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (Joh. 3:36).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti