Kiehisen vuolijan Blogi

27.11.2019.

Sydämelliset 90 v-onnittelut Aune Kurjelle, Muonion Kihlankiin. Onnittelut myös Hilkka Kelottijärvelle nimipäivän johdosta! Näin toivottelevat vanhukset täältä Saarijärven salomailta.

7 pintaan oli lämmintä 0.7 astetta. Lunta oli tullut ihan "jonniimmoinen" kerros. Vuolijan mielestä oli kyllä kaunista maisema - puut ja pensaat lumiset. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viepäsemässä Emilian kouluun 8:ksi. Jatkoin palattuani aamuisen palan ja -kahvin nautiskelemista. Luin Jesajan kirjaa.

Kävin heittämässä Danielin 9:ksi kouluun. Rukousta. Torkkuilemista.

Velimies, Heimo, soitteli "kotpuolesta". Eilen illalla koetin tavoitella. vastasi siihen tavoitteluun.

Kahvia. 

Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kirjoittelin "jonniivverran kirjoitelmaani".

Hain Emilian koulusta klo 14. Hänen kanssaan haimme Danielin "samaan syssyyn".

Söimme hyvät, mutta halvat, M-L:n valmistamat "ruvat". Kahvia.

Kävin lumisella urheilukentällä 10 km sauvakävelylenkin - hyvä polkuhan sinne syntyi. Sateli lunta lisää.

18:ksi ajelin kouluun - Opetuslapseuskouluun - One Way-seurakunnan tiloihin. Kaksi luentoa. Välissä kahvit. Takana 12 kertaa ja 24 opetusluentoa.

Sateli lunta. N. 1 aste miinuksella.

Tänään tuli mummin "älykkääseen" puhelimeen mukavia kuvia. Milenasta ja Minjasta tuli päiväkodissa otetut kuvat. Olivat niin nätissä vaatteissa - ja nättejä muutenkin. Minjaa en meinannut tunteakaan. Yhteiskuvakin tuli. Siinä oli mukana Terhi-tätsykin, joka on töissä samassa paikassa. Häntäkään en meinannut kohta tuntea - kun on niin nuortunut.

Iltapalaa ja teetä.

Lueskelin vähän kirjaa: Haralan Popov, Olin kommunistien vanki, (Kustannusosakeyhtiö uusi Tie 1967). Siitä lainaan vähän jatkoksi sivulta 62:

"... Se on sinun ristisi, valmistaudu uusiin kärsimyksiin. Katse ristiin suunnattuna lauloin kaikesta sydämestäni erään mielilauluni:

Jeesuksen kalliin ristin ääreen

tahdon laskeutua - 

sillä varjoa janon maassa

korkea kallio antaa,

ihanan kodin erämaassa,

rauhallisen lepopaikan,

missä päivän kuumuus,

päivän taakka ei tunnu,

missä kaikki on rauhaa.

Viimeisen säkeistön lauloin kyynelten valuessa poskiani pitkin ja tunsin olevani taivaallisen siunauksen ympäröimä. Tämä säkeistö kuuluu:

Niin tahdon, oi rakas risti

varjoosi jäädä aina.

En valoa muuta tarvitse

kuin mitä hänessä mä saan.

Maailman suruineen, iloineen

nyt jätän mielelläni,

Ylistys olkoon Jumalalle!

Ristissä mulla on kunnia, elämä ja ilo vain.

Näin Herra valmisti minut viimeiseen ja kohtalokkaimpaan päivään DC:ssä, marraskuun 1. päivään. Silloin alkoi viimeinen ratkaiseva taistelu."

ENTÄ JOS MEIDÄNKIN PAIKKAKUNNALLAMME OLISI NÄIN ?

                   Kohtaamme monenlaisia hämmentäviä ilmiöitä nykypäivinä. Muutos on ollut 

                   tietenkin pitkään käynnissä, mutta se tuntuu vain nopeutuvan. Sitä helposti 

                   turtuu - tai ei ainakaan meinaa osata tarttua menoon mitenkään,                                             halutakseen olla vaikuttamassa kehitykseen jollakin tavalla - kun kehitystä huonoon suuntaan tapahtuu koko ajan. 

                   Tarkoitan yhteiskuntamme - ja myös siihen kuuluvan kristillisen osan - luo-

                   pumista Jumalan Sanan mukaisista arvoista ja asioista.

                   Asia, joka on sydämelläni, on vakava ja moneen suuntaan vaikuttava. Ja tekee 

                   murheelliseksi. Toisaalta tiedämme, jos olemme lukeneet Raamattua ja emme 

                   halua selittää sitä "omien halujemme" mukaan, että tällaisia asioita tulee ta-

                   pahtumaan tästä eteenpäin "jatkuvalla syötöllä" ja ympäri maata.

                   Ajatellaampa nyt jatkossa - siinä mitä kirjoitan - meidän paikkakuntaamme,                             Saarijärveä. Itse olen sydämestäni kristittyjen yhteyden - niiden, jotka uskovat                       Jeesukseen pelastajanaan - kannattaja. Mielestäni eri tunnustuskuntiin, -                               seurakuntiin ja -yhteisöihin kuuluvien kristittyjen keskinäinen, todeksi eletty: yhteys on suuri Jumalan siunaus meidänkin paikkakunnallemme.

                   Mielessäni on nyt erityisesti seurakuntien välinen yhteistyö, kun kyselen: Onko 

                   olemassa sellaisia uhkakuvia, jotka voisivat estää tällaisen yhteistyön? Esim.                         yhteisten tilaisuuksien järjestämisen? 

                   Henkilökohtaisesti, omalta kohdaltani, haluan vastata tällaiseen kysymykseen,                       joka on ollut sydämelläni jo jonkin aikaa ja joihin ajatuksiin olen saanut var-

                   muuden:

                   Voisinko olla tekemässä hengellistä - Jumalan valtakunnan - työtä yhdessä                           sellaisen seurakunnan kanssa, joka hyväksyisi työntekijäkseen                                               homosuhteessa elävän ihmisen? En voisi. Jos niin tekisin osallistuisin, sellaiseen, mikä on räikeästi vastoin Jumalan Sanaa, jota minulla ei ole oi-

                   keutta muuttaa. Jos seurakunta olisi niin suuresti luopunut Jumalan ilmoi-

                   tuksesta, en voisi mitenkään olla osallisena sellaisessa yhteistyössä. Jumala

                   siunaa vain Sanansa pohjalla tapahtuvia asioita.

                   Raamattu kehottaa meitä ostamaan totuutta, ei myymään sitä. Mieluummin 

                   otan vastaan itseeni kohdistuvan väärinymmärryksen, kuin tällaisessa asiassa 

                   nousisin Jumalaa vastaan.

                   Sanomattakin on selvää, etten pystyisi tekemään yhteistyötä                                                   henkilökohtaisellakaan tasolla ihmisen kanssa, joka elää homosuhteessa. Syynä on se sama asia, mikä seurakuntienkin välistä yhteistyötä ajatellen tällaisissa tapauksissa: Jumala ei hyväksy sellaista suhdetta. Raamattu puhuu asiasta hyvin vakavaan sävyyn. Tietenkin on totta kaikkia syntejä ajatellen, että  Jumala ei ole tarkoittanut meitä tekemään työtään synnissä eläen.

                   Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä iankaikkisella rakkaudella. Niin 

                   meidänkin tulee rakastaa jokaista. Hän on luvannut antaa siihen meille voiman.

                   Tämä, mitä olen kirjoittanut, ei ole kirjoitettu rakkaudettomasti. Ei myöskään                           siksi, että haluaisin "osoittaa pyhyyttäni". Nämä kuitenkin ovat sydämeni                                 ajatuksia. En voi tällaisessa asiassa toimia vastoin Sanan opetusta.

Siunausta!

Ps. "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa, mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (Apt. 4:19-20).

"Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29).