20191105

5.11.

Tiistaihan se. 5.6 asteen pakkaseen nousin 7 maissa. Tiputtelin kahvit ja otin sen kanssa vähän "esimakua". Ensimmäiseksi tietenkin "joulupallot" loistelemaan olohuoneen ja keittiön ikkunoiden yläreunaan. Tunnelma on tärkeä.

Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluihinsa. Emilian vientireissulta palaillessani "kääppäisin" rautakaupassa ostamassa ruuveja.

Kotiuduttuani jatkoin aamupalan nauttimista ja kahvin ".kiskomista". Kynttilää polttelin samalla. Luin Saarnaajan kirjaa.

10:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 10 henkeä - henkilöä - paikalla.

Kotona kirjoittelin "kirjoitelmaani. Välillä söimme ja joimme kahvia. Pari sivua sain tekstiä syntymään. Hidasta, kun ei voi tuosta vaan suoraan "kirutella".

Lopeteltuani tekstintuottamisen menin kokeilemaan laavupuiden päälle pressuja. Ei oikein luonnistanut. ja pimeäkin alkoi hiipiä. Josko huomenna. Net kun ei ole niin minuutin päälle, nuot vuolijan jutut.

Kävin Summassaaren kuntoportailla. 10 kertaa 153 porrasta ylös ja joka nousun jälkeen 3.30 min polkulenkki kävellen. Puolikas kuu - kuin keskeltä halkaistu juusto - paistoi järven yllä, heittäen siltaa järven pintaan. Näkyi rinteestä ja sen päältä hyvin. Palattuani kotiin oli miinuksella 8.9 astetta.

Iltapalaa ja teetä.

Saarijärven seurakunnan kirkkoherra, Jarmo Autonen, kirjoitti Sana viikonvaihteeksi-palstalla (Sampo 30.10.2019. s. 11), otsikolla: Kylässä Tukholmassa. Mielenkiinnolla luin kirjoituksen. Saarijärven seurakunnasta nimittäin oli tehty retki vähän aiemmin lokakuussa naapurimaahan. Asia, joka itseäni kiinnosti kirjoituksessa, oli se, että retkikohteena oli mm. Santa Claran seurakunta Tukhoman ytimessä. Mainitusta seurakunnasta on jo pidempään kuulunut "hyviä kaikuja". Siksipä ihan mielenkiinnolla seuraan, onko saarijärveläisten mukaan tarttunut sieltä virikkeitä tänne kotikaupunkiimme.

Muutokset Santa Claran seurakunnan kohdalla alkoivat kun Carl-Erik Sahlberg palasi lähetystyöstä Ruotsiin 1989. Alussa jumalanpalveluksessa oli vain kolme ihmistä. Alkoivat rukoilla 2 tuntia päivässä. Ensin oli neljä hiljaista vuotta, kunnes kasvu alkoi. Sairas- ja kotikäynteihin perustuva diakonia vaihtui etsivään diakoniaan: narkomaanien, alkoholistien, kodittomien, prostituoitujen, psyykkisesti sairaiden ja maahanmuuttajien kohtaamiseen siellä, missä he ovat. Alettiin tehdä työtä torilla, jossa jaettiin Raamattuja, tarjottiin leipää ja kahvia. Tämä toiminta jatkuu edelleen päivittäin. 50 vapaaehtoista auttaa tuhatta ihmistä. Siellä keskustellaan ja rukoillaan. Ihmisiä tulee torilta kirkkoon, ottavat Jeesuksen vastaan elämäänsä ja elämä muuttuu. Rukous on seurakunnan elämän keskiössä edelleenkin. Rukousta on aamuin ja illoin. Siellä pidetään myös opetuslapseuskoulua.

Carl-Erik Sahlbergin seuraaja, Iwan Giertz, kertoo, että soppatykki, kahvikärryt, kirkon avoimet ovet, rukous ja Jumalan Sanan todesta ottaminen, muuttivat kirkon.

Vuodesta 2009 lähtien seurakunta on toiminut itsenäisenä, taloudellisesti riippumattomana, luterilaisena seurakuntana. Se on vapaa suhteessaan Ruotsin kirkko-organisaatioon. Ylistys, vapaus, avoimuus Pyhälle Hengelle ja perinteinen liturgia tärkeitä asioita seurakunnassa. Vieraillessaan Suomessa, sanoi Iwan Giertz mm. seuraavanlaisia ajatuksia: Vapaus on tärkeä. saamme keskittyä olennaiseen. Kirkko on politisoitunut ja rakenteittensa kahleissa. monet kaipaavat, että heidän seurakunnissaan tapahtuisi samaa kuin Santa Clarassa, mutta ei ole helppoa saada muutosta aikaan.

1980-luvulla "Santa Claran ihmeen" käynnistäjä, Sahlberg, löysi 9 asiaa, jotka liittyvät seurakunnan kasvuun (jotka joku toinenkin oli aikaisemmin löytänyt, mutta hän ei sitä tiennyt):

           1. Kaikille avoin. 2. Auttaa hädänalaisia. 3. Siellä vallitsee rakkaudellinen yhteys. 
           4. Keskipisteenä on Jeesus. 5. Kasvava seurakunta elää pyhitettyä elämää. 
           6. Se on valmis kärsimään. 7. Rukoilee. 8. Antaa vastuuta maallikoille. 8. On avoin 
               Pyhälle Hengelle.

Lähteinä on ainakin netissä: Seurakuntalainen, RV, Baptisti.fi

Siunausta!

Ps. "Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef. 4:11-12).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti