22.7.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 29.
Stefanus oli pääsyt Jumalan kirkkauteen; helluntaina syntyneen seurakunnan historian ensimmäisenä marttyyrina, veritodistajana. Oletko tiennyt sen, että me kaikki, jotka uskomme Jeesukseen ja olemme Hänen todistajiaan, olemme veritodistajia? Esim. kun luemme Apt.1:8 löydämme sieltä sen ilmaisun: "...kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja tulette olemaan minun todistajani..." Todistajani-sana on alkukielessä martyres, josta sana marttyyri tulee. Tuli osaksemme olla veritodistaja, tai ei, on meidän lähdettävä siitä ajatuksesta elämässämme, ollessamme Jeesuksen todistajia. Kun suhtautumisemme asiaan on tämä, niin elämämme voi saada uuden sisällön.
Vainottujen Jeesukseen uskovien - ja marttyyrien - määrä maailmassa ei ole vähenemässä, vaan tilastojen mukaan lisääntyy koko ajan. He ovat meidän veljiämme ja sisariamme.
Oikein erikseen mainitaan yksi mies nimeltä heidän joukossaan, jotka hyväksyivät Stefanuksen kivittämisen:
"Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen..." (Apt. 8:1a).
Vielä jonkin aikaa tämä fanaattinen nuorukainen jatkoi tällä tiellä...
"...Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan..." (Apt. 8:1b).
Seurakunta oli synnyttyään saanut olla kansan suosiossa ja kokea siunausta. Uskonnollisten johtajien taholta sama suuntaus, kuin Jeesustakin kohtaan , oli jatkunut, mutta se oli kohdistunut enemmän apostoleihin ja viimeksi Stefanukseen, miehenä, jota Jumala käytti voimallisesti.
Vaino ja vastustus Jerusalemin seurakuntaa kohtaan sai Stefanuksen surmaamisen jälkeen uudet mittasuhteet; sinä päivänä kun Stefanus tapettiin, nousi suuri vaino seurakuntaa kohtaan. Vaino oli niin kovaa, että sen vaikutus Jerusalemin seurakunnan elämään oli suuri:
"...ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit" (Apt. 8:1c).
Kaikki hajaantuivat. Joskin seurakunnan elämä oli jollakin tavalla koskettanut Juudean ja Samarian paikkakuntia, sai vaino aikaan sen, että uskovia - Jeesuksen todistajia - meni sinne sen seurauksena. Jeesushan oli sanonut heille: "...kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa..." (Apt. 1:8).
Evankeliumin leviämisen kannalta vaino uskovia kohtaan koitui evankeliumin voitoksi ja leviämiseksi.
Apostolit jäivät kuitenkin Jerusalemiin..
Oli Jumalaapelkääväisiä miehiä - keitä he olivatkaan - jotka hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle hautajaiset (Apt.8:2).
Seurakunnan elämä oli muuttunut.
Kiihkeästä nuoresta miehestä, joka on astunut "kuvioihin" Apostolien tekojen kertomuksessa, puhutaan meille jälleen:
(Tästä "kertomuksesta" yleensä tähän väliin: Näinhän sen kirjoittaja, Luukas. kirjoittaa evankeliuminsa alussa: "Koska monet ovat ryhtyneet tekemään keromusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu" (Luuk. 1:1-4). Apostolientekojen alussa hän jatkaa samaa kertomusta: "Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkuin hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut..." (Apt. 1:1-2). Asiat ovat varmoja, tarkkaan tutkittuja).
"Mutta Saulus raateli seurakuntaa ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen" (Apt. 8:3).
Näin riehui tämä nuorukainen, Saulus, josta myöhemmin luemme Apostolien teoissa:
"Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen nasaretilaisen nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta" (Apt. 26:9-10).
Jumalalla oli suunnitelma kuitenkin Saulukselle - niinkuin meillekin.
Uskon, että Jerusalemin seurakunnan uskovat rukoilivat, yksin ja yhdessä, sen tilanteen puolesta, joka oli Jerusalemin seurakunnan kohdalle tullut. Uskon heidän rukoilleen myös sen tehtävän puolesta, jonka Jeesus oli seurakunnalleen antanut; sillä näemme jatkossa, ettähe eivät olleet hyljänneet työtä ihmisten voittamiseksi Kristukselle jeesukselle.
Jatkan - jHs.
_________________________
Luantai. 14.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.
Syvämmelliset nimipäiväonnittelut meidän Leenalle - Marja-Leenalle!
Rukousta.
Käväisin Höytiällä, Uuraisilla, jossa oli Höytiänpäivä. Kun siellä ei ollut minulle sellaista mielenkiintoista, niin pian lähdin ajelemaan kotiin. Vilaukselta näin siellä Timon, Pian, Milenan ja Minjan - ionhan se heidän kotikylänsä.
Ruoka ja kahvia.
Kirjoitin.
Kahvia.
Poljeskelin 60 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.
Kävin saunanlöylyissä.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Vapauteen kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti