24.7.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 31.
Totesimme edellisessä kirjoituksessa ajatuksen - tosiasian - että Suomen maassakin on/olisi suuri määrä potentiaalia evankeliumin levittämiseen, jos meillä, Jeesukseen uskovilla, olisi näky todistajantehtävästämme. Sen seurauksena iso määrä kansamme ihmisiä, ja täällä asuvia muita, saisi kuulla evankeliumia henkilökohtaisella tasolla. Tähän on suuri tarve. Puheena oleva asia on suuri etuoikeutemme, olemmehan itse päässeet osallisiksi evankeliumista ja pelastuksesta. Tämä etuoikeus tuo elämäämme myös vastuun sovituksen sanan viemisestä lähimmäisillemme, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Tulkoon vallankumous meidän uskovien elämään tässä asiassa! Siitä voi seurata vallankumous monien ihmisten elämään, joille saamme olla välittämässä pelastavan sanoman Jeesuksesta!
Vaino vaikutti Jerusalemin seurakunnassa sen, että uskovat vaelsivat paikkakunnasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.
Yksi heistä, jotka julistivat evankeliumin sanaa, oli Filippus. Hänkin - niinkuin Stefanuskin - oli yksi niistä, jotka valittiin/asetettiin pöytäpalvelijan (diakonin) tehtävään. Totean vain, että väkeviä veljiä olivat nämä pöytäpalvelijat! Filippuksella oli ilmeinen evankelistan lahja:
"Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta" (Apt. 8:5).
Ydinsanoma, jota seurakunnan tulee saarnata, on sanoma Kristuksesta. Evankeliumi on nimenomaan sanoma Hänestä. Lyhyesti ja selkeästi tämä tuodaan heti alkuun esille, siinä työssä, jota Filippus teki Samarian kaupungissa.
Meidänkään - kenenkään - ei tarvitse hävetä tätä sanomaa, vaan meidän on pidettävä huoli siitä, että sanoma Jeesuksesta tulee välitetyksi ihmisille, koska mikään/kukaan muu ei voi pelastaa ihmistä synnin vallasta.
Uskon, että Filippus ei jotenkin vain ajautunut Samarian kaupunkiin, vaan Jumala johdatti hänet sinne. Uskon, että Filippus rukoili Jumalan johdatusta elämäänsä, kun vaino hajotti Jerusalemin seurakunnan uskovia eri suuntiin.
Samarian kaupungissa oli otollinen maaperä evankeliumille:
"Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani" (Apt. 8:6-7).
Näemme Filippuksen toiminnassa kaksi asiaa, jotka vaikuttivat siihen, että kansa niin yksimielisesti otti sanoman vastaan:
1. He kuulivat Filippuksen sanat, mitä hän puhui.
2. Ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki.
Jeesuksen todistajana oleminen edellä kuvatulla tavalla ei voi onnistua ilman Pyhän Hengen voimaa. Tästä syystä keskuudessamme/kauttamme ei tapahdu tällaisia asioita; olemme jättäneet huomioimatta Pyhän Hengen kasteen ja -täyteyden merkityksen uskovan elämässä. Ihmistekoinen työ ei tuota sellaista hedelmää, kuin Jumala on tarkoittanut.
Filippus julisti Kristusta; kaikkea sitä, mitä siihen kuuluu, kun Kristukseen uskotaan - tietenkin hän toi esille Jeesuksen ristillä hankkiman voiton, ja sitä kautta syntien anteeksisaamisen ja pelastuksen vastaanottamisen. Unohtamatta Jeesuksen hautaamista ja ylösnousemusta (1. Kor. 15:3-4).
Samarian kaupungissa tapahtui sellaisia asioita kun Jeesus on luvannut tapahtuvaksi. Uskon Filippuksen puhuneen myös siitä, että Jeesus parantaa sairaita ja vapauttaa riivattuja:
"Ja hän sanoi heille: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. ...Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, ... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. ... Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta" (Mark. 16:15-20).
Herra vahvisti Samarian kaupungissa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta.
Kiinnittäkäämme huomiota Pyhän Hengen voiman ja -täyteyden osuuteen tässä kaikessa - ja pyrkikäämme julistamaan täyttä evankeliumia (näiden rivien kirjoittaja puhuu tässä myös itselleen). Usko Jeesukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa - Hänen lupauksiinsa - antaa meille rohkeuden julistaa ja tuoda esille, että Herra vahvistaa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta.
Ei se välttämättä kuulosta, eikä näytä, aina niin "siistiltä", kun Herra vahvistaa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta. Samarian kaupungissa "monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä."
"Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa" (Apt. 8:8).
Meidänkin kaupungeissamme ja kylissämme voi niin tapahtua, kun ihmisiä tulee uskoon suuret määrät, ja tapahtuu Jumalan tekoja ihmisten elämässä - ja aina siellä, missä yksikin ihminen pelastuu ja kokee Jumalan työtä elämässään, syntyy ilo hänen sydämeensä.
Meidän tulee kiinnittää erityinen huomio rukouselämään - seurakunnassa ja henkilökohtaisesti - sekä Pyhän Hengen täyteyteen. Ne kulkevat käsikädessä.
Jatkan - jHs.
________________________
Sydämelliset onnittelumme meidän ainoalle tyttärellemme - poikia on sitten lisäksi - tänään olevan Kristiinan päivän johdosta!
Maanantai. 12.5 astetta lämmintä klo 5.45. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
6.15;ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.
Palattuani kävin vielä torkkuilemaan.
Kahvia.
Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.
M-L kävi kylällä asioilla.
Ruokaa ja kahvia
Kirjoitin.
Luin vähän kirjaa.
Poljin kuntopyörää 40 min. Samalla luin kirjaa.
Iltapalaa ja kahvia. M-L teki hyvän pizzan.
Daniel tuli meille yöksi.
Siunausta!
Ps. "Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy" (Gal. 6:9).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti