27.7.2023
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 34.
Jumala oli lähettänyt enkelinsä puhumaan Filippukselle, että tämän tulisi nousta ja mennä autiolle tielle, joka kulkee Jerusalemista Gassaan. Filippus nousi ja lähti. Kuvaavasti meille kerrotaan, mitä hän sieltä löysi:
"Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies,"
Luimmekin jo edellisessä kirjoituksessa, millainen mies oli kyseessä: Etiopian kuningattaren hoviherra. Mahtava mies. Tämä mies oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan (Apt. 8:26-27).
Tämä korkea-arvoinen mies teki matkaa poispäin Jerusalemista:
"...ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta" (Apt. 8:28).
Tämä mies oli Jumalaa pelkääväinen pakana; ei juutalainen, joka oli käynyt Jerusalemissa rukoilemassa. Kirjakäärön, josta hoviherra luki Jesajan kirjan kohtaa, hän oli ilmeisesti ostanut Jerusalemista.
Jumala antaa palvelijalleen lisäohjeistusta:
"Niin Henki sanoi Filippukselle: Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja" (Apt. 8:29).
Kun Jumala puhuu meille - ja me tottelemme - tapahtuu hyviä, siunattuja, asioita. Hän voi johdattaa meidätkin jonkin ihmisen lähelle. Voi olla, että meidän tulee "pysytellä" tuon ihmisen lähellä tietty aika, että ne asiat tapahtuvat/toteutuvat, miksi meidät on hänen lähelleen johdatettu. Tarvitsemme kyvyn kuulla, mitä Jumala puhuu ja halun olla kuuliaisia.
Pöytäpalvelija-evankelista, Filippus, joutuu hölkkäämäänkin, toteuttaessaan sitä, mitä Pyhä Henki hänelle puhui:
"Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: Ymmärrätkö myös, mitä luet" (Apt. 8:30).
Ei tainnut Filippus tietää silloin, kun häntä kehotettiin menemään autiolle tielle, että hän kohtaisi siellä yhden tällaisen ihmisen?
Jumalan puheen kuuleminen voi haastaa meitä ylittämään erilaisia rajoja elämässämme: mukavuusvyöhykkeiden, pelkojen, erilaisten esteiden. Kun Hän puhuu, kyseessä on kehotus, kutsu, rohkaisu, johonkin hyvään. Jos torjumme, syystä taikka toisesta sen, mitä Jumala haluaa, menetämme siunauksen - ja siunauksen välikappaleena olemisen. Vasta se, että olemme kuuliaisia, tottelemme, tekee "siitä asiasta jotakin."
Yhtynet tähän: Jos meillä olisi kyky ja halu kuulla Jumalan puhuvan meille henkilökohtaisesti - ja seurakuntana - ja kuuliaisuutta toteuttaa se/sitä, mistä Jumala puhuu, saisimme kokea/nähdä paljon enemmän Jumalan ihmeellisiä tekoja keskuudessamme - joista se, että saamme/saisimme olla avuksi jollekin ihmiselle hänen elämänsä kaikkein tärkeimmässä asiassa; uskoontulossa, on kaikkein arvokkain asia.
Jumalan sanan valossa oikeanlainen, ei lakipitoinen, terve, jatkuva, Pyhän Hengen ohjaama rukouselämä, on avain siihen, että voimme kuulla Jumalan puheen. Jos olet erimieltä, niin voitko perustella sen itsellesi?
On uskovia(kin), jotka puhuvat vähättelevään sävyyn sellaisista ihmisistä, joilla on halu "nostaa hengellisen elämän tasoa." Enemmänkin pitäisi olla vain sellaista rentoa, mukavaa, uskonelämää - sellaista, joka ei johda mihinkään. Sanalla voimme todistaa, että Jumala haluaa nostaa hengellisen elämämme tasoa - eikä se ole ihmisvaatimus.
Etiopialainen hoviherra luki ääneen Jesajan kirjaa. Siksi hänen lähelleen johdatettu evankelista kuuli, mitä hän luki.
Aikalailla "avainkysymyksen" antoi Pyhä Henki evankelistalle siihen hetkeen. Näin Jumala toimii niissä asioissa, joista Hän meille puhuu; Hän antaa mahdollisuuden asian/tehtävän toteuttamiseen: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?", oli Filippuksen kysymys. Tuo kysymys avasi Hänelle mahdollisuuden nousta kyytiin:
"Niin hän sanoi: Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta? Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä" (Apt. 8:31).
Ja matka jatkuu...
Jatkan - jHs.
____________________________
Torstai. 20.2 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia. Takapihan puolella.
Kahvia.
Seurasimme M-L:n kanssa netin kautta Summerfest-tapahtuman tilaisuutta Seinäjoelta. Oli hyvä ylistysryhmä - enkä ajattele vain erilaisilta taidoiltaan: Legacy Music.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Poljeskelin kuntopyörää 20 min. Samalla luin kirjaa.
Terhi-Marja ja Emilia tulivat. Toivat tuliaisia "kahden ulkomaan" matkaltaan. Deniskin tuli myöhemmin. Kahvistelimme. M-L otti juuri uunista mustikkapiirakan - uusista mustikoista.
Seurasimme Summerfestin tilaisuutta.
Katselimme uutiset.
Tänään saimme kuvan kahdesta iloisesta tytöstä - Milenasta ja Minjasta - joilla oli aikalailla kullankeltaisia marjoja - hilloja - astioissaan.
Siunausta!
Ps. "Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu" (2. Tim. 1:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti