25.7.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 32.
Samarian kaupunki oli päässyt osalliseksi Jumalan toiminnasta, kun Jumala johdatti sinne yhden miehen, Filippuksen. Saattoi siellä olla muitakin mukana työssä, Raamattu ei kuitenkaan kerro heistä. Yksi mies, Jumalan käytössä, työtoverina, voi olla voimakas ase. Niin voimakas, että se näkyy ja tuntuu koko kaupungin elämässä.
Ennestään oli kaupungissa "muuan mies", Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa. Hänkin oli saanut kaupungissa aikaan "jonkinlaisen ilmiön" - sielunvihollisen työtoveruudessa (Apt. 8:9-11).
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalanvaltakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset" (Apt. 8:12).
Sielunvihollisen voimat joutuivat häviöön, kun ihmiset uskoivat Jeesukseen ja kokivat Jumalan tekoja elämässään. Kaikki tämä puhuu meille voimakasta kieltä siitä, että kannattaa viedä evankeliumia ihmisille: Näin Jumalan valtakunta voi murtautua sinne, missä se aikaisemmin ei ole ollut.
Ne, jotka uskoivat, ottivat kasteen. Uskovien kastetta pitää pitää esillä, sillä se on niin suuriarvoinen asia, joka kuuluu uskovan elämään heti sen jälkeen, kun sydämen usko Jeesukseen on syntynyt hänen sydämeensä.
Myös noita Simonista sanotaan, että hän uskoi ja sai kasteen. Hän pysytteli Filippuksen seurassa, "ja nähdessään ihmeitä ja suuria voimallisia tekoja hän hämmästyi" (Apt. 8:13).
Kun Jerusalemissa olevien apostolien tietoon tuli, että "Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan", lähettivät he sinne Pietarin ja Johanneksen (Apt. 8:14).
"Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen" (Apt. 8:15-16).
Kukaan Samariassa uskoon tulleista ja kastetuista ei ollut vielä saanut Pyhän Hengen lahjaa. Heille ei ollut vielä tapahtunut se, mikä tapahtui niille 120, jotka Jeesuksen käskyn mukaan odottivat Pyhän Hengen vuodatusta rukouksessa kymmenen päivän ajan. Heidän odotuksensa palkittiin helluntaina:
"Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Pyhä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Apt. 2:4).
Pietarin ja Johanneksen tulo Samariaan johtui varmasti myös siitä, että sinnekin syntyy seurakunta. Se tärkeä asia, joka meille heidän vierailustaan kerrotaan, oli tämä Pyhän Hengen kaste-asia. Samarian kaupungin uskoon tulleet ihmiset saivat kokea saman, mikä tapahtui helluntaina Jerusalemissa. Luimme jo kuinka se tapahtui:
1. Pietari ja Johannes rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen.
2. He panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Tämä on hyvä ohje myös meille tänä päivänä: Rukous ja kättenpäällepaneminen. Kuitenkin Apostolien tekoja lukiessamme huomaamme, että uskovat voivat saada Pyhän Hengen kasteen myös ilman kätten päälle laittamista.
Pyhän Hengen kaste ja -täyteys on asia, joka tulee nostaa seurakunnissa todella tärkeiden asioiden joukkoon! Tätä ei voi kyllin vakavasti sanoa.
Noita Simon näki kaiken tämän. Aikaisemmin luimme, että Simonkin uskoi ja hänet kastettiin. On mahdollista, että hänen uskonsa oli ihan aitoa; olisiko häntä muuten kastettu. Olisiko käynyt niin, että Simon lankesi entisen elämänsä "jonakin suurena olemiseen", ja kenties ahneuteen (Apt. 8:9-11).
"Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen" (Apt. 8:18-19)
Kerrotaan, että Simon näki, mitä tapahtui, mutta ei kerrota, että hän olisi kokenut Pyhän Hengen täyteyden.
Hengessä Pietari näkee Simonin sisimpään:
"Mutta Pietari sanoi hänelle: menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä. Niin Simon vastasi ja sanoi: Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet" (Apt. 8:20-24).
Emme tiedä, kuinka Simonille kävi.
Yhteen asiaan haluan vielä kiinnittää huomiota: Simon näki, että Henki annettiin niille, joiden päälle apostolit panivat kätensä. Tapahtui jotain sellaista, mikä oli nähtävissä. Kaikissa muissa (paitsi Paavalin kokemuksessa) Apostolien tekojen Pyhän Hengen kaste-tapauksissa merkkinä oli kielillä puhuminen. Yhdessä tapauksessa lisäksi myös ennustaminen. Tässä Samarian tapauksessa meille ei kerrota, mikä se asia oli, jonka Simon näki, mutta kun ajattelemme, että se merkki muissa tapauksissa oli kielillä puhuminen, niin suurella todennäköisyydellä se oli merkkinä myös samarialaisten kohdalla.
Päätän tämänkertaisen seuraavaan jakeeseen:
"Jakun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä" (Apt. 8:25).
Pietari ja Johannes todistivat ja puhuivat Herran sanaa uusille uskoville Samarian kaupungissa - todennäköisesti tuli uusiakin ihmisiä uskoon. Paluumatkallaan Jerusalemiin, he julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä. Heillä oli näky sydämessään julistaa evankeliumia kaikkialla. Mikä esimerkki meille!
Jatkan - jHs.
____________________________
Tiistai. Pitkään nukuttiin. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.
Kirjoitin.
Ruokaa ja kahvia.
16 maissa lähdimme ajelemaan M-L:n ja Danielin - joka oli meillä edellisen yön tämän päivän - kanssa Timolle, Höytiälle. Timo, Pia, Milena ja Minja olivat kotona. Kahvistelimme. Timon kanssa kävimme hyvissä saunanlöylyissä. Mukava oli käydä.
21 maissa tulimme kotiin. Matkalla kävimme - M-L ja Daniel kastelivat - kastelemassa tuossa lähellä "Terhien" kasvit.
Kotona iltapalaksi pizzaa ja hampurilaisia.
Siunausta!
Ps. "Vahvistu siis poikani siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2. Tim. 2:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti