4.9.
Keskiviikkoahan sitä. 14.2 plussalla nousun aikaan. Harmaata. Marja-Leena nousi ennen minua. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin rennolla 6 km kävelyllä Mannilan männikön pururadalla. Mukava sää käpötellä.
Söimme. Kahviakin.
Aloin kävellä ruohonleikkurin jäljessä, kunnes se lakkasi surisemasta. En tiedä mikä tuli, mutta vähän aikaa pysyi aina käynnissä, kunnes sammui.
18:ksi menin Opetuslapseuskouluun One Way-seurakuntaan. Se oli ensimmäinen ilta sille koululle. Siksipä en päässyt oman seurakunnan Rukousiltaan, koska katsoin tämän nyt sellaiseksi, että sinne menen. 15 henkeä paikalla.
Iltapalaa ja teetä.
Lienet(kö) huomannut omassa elämässäsi - ja toisten - kuinka hengellisessä elämässä voi alkaa hengellinen "haaleneminen", joka voi johtaa jopa täydelliseen "kylmenemiseen". Tai penseyteen, joka - Ilmestyskirjan mukaan - on vakava hengellinen tila.
Jostakin se sellainen "taantuminen" alkaa. Rukouselämä heikkenee, harvenee ja kuihtuu - jos sitä "sanan varsinaisessa merkityksessä" on ollutkaan. Sanan lukeminen vähenee - ja lopulta ei edes huomaakaan, ettei sitä ole ollenkaan. Seurakuntayhteys jää pikkuhiljaa asioiden joukkoon, joka ei kuulu elämään. Elämässä on muita asioita, jotka vetävät "pitemmän korren". Aina se ei ole "erilaisten asioiden" syy, tapahtuu vain luisuminen sisäisen elämän puolesta sellaiseen elämään, jossa hengellinen elämä on muuttunut "mitäänsanomattomaksi". Selityksiähän kyllä aina löytyy - itsekultakin - tuollaisissa tilanteissa. Ne ovat kuitenkin vain selityksiä. Sekin on totta, että niin monet asiat tässä maailmassa voivat ottaa "isännän roolin" elämässämme, ja ne asiat, joilla olisi todellista merkitystä - Jumalan Sanan mukaan arvioituna - alkavat kuolla/tai kuolevat elämässämme. Se on vakava asia meille itsellemme, mutta myös lapsillemme, aviopuolisoillemme, lastenlapsillemme - ja yleensä toisille ihmisille kauttamme. Ajatteleppa vain rukouselämän, Sanan lukemisen ja seurakuntayhteyden merkitystä tässä yhteydessä. Niin hyviä kun hyvät harrastukset ovatkin elämäämme, voi surukseen huomata, kuinka niistä on monille tullut/tulossa aivan kuin "siltä" poispäin "taivaallisista asioista. Se on vakava asia, kun rakkaus Jeesukseen kylmenee. Päinvastainen suunta on siunaukseksi meille ja niille, jotka elävät lähellämme ja vaikutuspiirissämme. Ja se tuo kunniaa jumalalle. Ei Raamatussa turhaan ole kehotuksia siihen, että meidän tulee valvoa. Hyvä on tarkata ja harkita Herran edessä sitä, mihin suuntaan olemme kulkemassa ja mihin esimerkkimme johtaa esim. niitä perheemme jäseniä, jotka nyt ovat pieniä, mutta hetken päästä eivät ole. Jälkeenpäin harmittaa, jos emme ota "vaaria" nyt elettävistä hetkistä. Suuri kiitosaihe on se, että Jumala on uusien alkujen Jumala. Muutetaan suuntaa elämässämme, jos siihen on aihetta. Tehdään uusia valintoja ja päätöksiä, jos olemme tehneet vääriä valintoja ja päätöksiä. Jumala antaa meille kaiken mahdollisen avun siihen, kun suuntaamme elämäämme Hänen Sanansa mukaan. Näkymättömät asiat ovat tärkeimpiä, kuin näkyvät, elämässämme. Ne ovat myös pidempikestoisia ja varmempia kuin näkyvät ja ajalliset.
Siunausta!
Ps. "Valvokaa siis..." (Matt. 24:42).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti