22.7.
Sydämellisimmät nimipäiväonnittelut Marja-Leenalle, rakkaalle vaimolleni! Eiliten piti laittaa Hannanpäiväonnitteluja Kuusjärven Hannalle, mutta kun unohtui, niin laitan nyt!
Sunnuntaitahan sitä. Aamussa noustessamme 21 astetta lämmintä. Taivas oli harmaa. Marja-Leena meni vielä uudestaan nukkumaan kun ei ollut saanut oikein unta yöllä - liekkö kuumuuden takia. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Naahumin kirjaa.
10:ksi menin helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan. Mennessä hain Salmen mukaan. Pidempään, taikka lyhyempään oli paikalla 6 rukoilijaa.
Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johti Vesa Rautasaari. Vierailijana oli Petri Nuotio Marttyyrien äänestä. Hän vastasi musiikista, fideosta ja puheesta.
Tilaisuuden jälkeen ajelin kotiin - vietyäni Salmen kotiin.
Ruokaa ja kahvia.
M-L seurasi Summerfest-tapahtumaa Seinäjoelta. Minä Kalevan kisoja netin kautta Jyväskylästä. Mäkisen Esko - Enontekiön miehiä - soitteli. Oli etelän matkalla. Mukava oli kuulla ääntä.
Kahvia juotuani menin urheilukentälle. Kävelin muutaman kilometrin yksikseni. Sitten pari kilometriä yhden juniorin kanssa. Olimme sopineet tapaavamme kentällä, tarkoituksena kilpakävelytekniikkaan paneutuminen. Hänen tarkoituksenaan on kävellä kilpaa ensimmäisen kerran elämässään seuracupissa samalla kentällä keskiviikkona.
Kilometrin kävelin vielä yksikseni - yhteensä 6 km ns. lenkki. Ollessani vielä neuvomassa nuorta urheilijaa huomasin katsomossa muutaman miehen istuskelemassa. Moikkasimme ohimennen. Sitten kun olin yksin taas heidän kohdallaan tulivat juttusille. Olivat olleet JKL:ssä Kalevan kisoja katsomassa. Sanoivat, että yksi heistä - Risto Ala-Korpi nimeltään - lähti juuri siitä tuonne. Kaupalle päin viittasivat. sanoin, että ai Risto Ala-Korpiko? Kerroin, että olin samaan aikaan armeijassahänen kanssaan UudJP:ssa - hän urheilukomppaniassa ja minä tavallisessa. Tutustuin tähän Ristoon siten, että olimme vartiossa samaan aikaan - hän vartiopäällikkönä ja minä vartioaliupseerina. Tiesinhän minä hänestä sen, että hän oli huippujuoksija niihin aikoihin. Sitten miehet lähtivät toivotelle hyvää jatkoa. Kun sitten olin yksin kävelemässä radalla, ajattelin, että empäs kertonut heille maailman parhaasta uutisesta. Tapahtui kuitenkin niin, että Jumala oli ajatellut, että kertoisin. Miehet olivat kertoneet Risto Ala-Korvelle, että tapasivat kentällä hänen armeijakaverinsa. Niinpä, kun oli tulemassa autolleni kentältä poislähteäkseni, ajoi Mersu siihen kentän päähän. Siitä nousi mies käsi ojossa tervehtimään. Hän oli Risto Ala-Korpi. Samoin ne kaksi kentällä tapaamaani miestä. On se aika jännää, että näin tapaa vuosikymmenien jälkeen - onhan siitä ainakin 48 v. Juteltiin jamuisteltiin. Kävin autostani hakemassa kolme kirjoittamaani vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa. Sieltä löytyi niitä kolme - eli jokaiselle miehelle. Sain siinä lyhyesti todistaa. Usko, että Jumala järjesti tällaisen(kin) ihmeellisen kohtaamisen. Hän on ajoituksen mestari. Jokin sai heidät kotimatkallaan poikkeamaan kentälle Kokkolan tieltä. Minä muistan - muistamme - jatkossa heitä rukouksin. "Sattuipa" kerran niinkin, että urheiligaalassa satuin istumaan jokin vuosi sitten pariskunnan vieressa JKL:ssä. Sain ojentaa heille puheena olleen vihkosen -se mies oli Risto Ala-Korven veli. Tällaisia - joidenkin mielestä ehkä "vähän lapsellisia", mutta minulle merkityksellisiä - juttuja aina muistiin kirjoittelen. Ketään loukkaamatta.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä palattuani kotiin kentältä. 20.45 oli n. 24 astetta lämmintä.
Siunausta!
Ps. "Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat" (Naahum 1:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti