27.4.
Aika rientää - ja lunta sataa. Sitähän se on ollut tänäänkin - ja ensimmäistä aina. Ootko muuten tullu aatelleeksi kuinka paljon Jumala sinua rakastaa? Siitä on tullut meillekin uskovaisen nimeä kantaville niin itsestään selvää, ettei sitä juurikaan tule aateltua - vai tuleeko? Taitaa olla kuiten niin, että se - aatellaanko vaiko eikö - johtuu suurimmassa määrin siitä, millainen suhde meillä on Häneen. Ja kuinka paljon arvostamme saaneemme Häneltä anteeksi. Meidän vastarakkautemme Hänelle taitaa olla kuitenkin kiinni siitä, kuinka paljon koemme Hänen rakastavan meitä. Kun Hän rakastaa, mekin voimme rakastaa. Hänen rakkautensa sinua kohtaan on ylivertainen, mittaamaton.
Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Noustessani oli n. 3 astetta plussalla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.
9.30:ksi ajelin kylälle, Majakalle. Klo 10 olin siellä puhumassa evankeliumia yksinkertaisesti Majakka -päivään kokoontuneille ihmisille.
Palattuani oli M-L ruisleivänleipomispuuhissa. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydänääressä monenlaisten esirukousaiheiden puolesta. Suosittelen aviopareille yhteistä rukousta. Yhdessä rukoileminen on aikalailla intiimi asia. Monet aviopuolisot eivät ole oppineet rukoilemaan yhdessä ääneen. Siihen kannattaa vähän kerrassaan opetella. Eihän se kenellekään aina ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Rukous yleensäkin on uskovan ihmisen elämän perusjuttu. Sitäkään ei tule aatelleeksi, jos hengellinen elämä on päässyt väljähtymään. Rukoilemaan opimme rukoilemalla ja Jumalan Sanaa lukemalla. Mitä enemmän Sana saa tulla meihin, sitä enemmän rukouksemme muotoutuvat Sanan mukaisiksi.
13 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Sekin on etuoikeus, joka ei jatku loputtomiin. Söimme neljisin mummin laittamaa hyvää ruokaa. Ruisleivät paistuivat sähköuunissa - ja loivat hyvää tuoksua huusholliin. Piti kuuma "kantapää" saada syötäväksi runsaan voin kanss ennen hiihtämään lähtöä. Ja olihan se hyvää - vaikken uskalla ruisleipää(kään) oikein syödä, kun se nostelee tuota sokrua. Mutta joskus - siis silloin tällöin ja sitten kun Jeesus sen parantaa.
Kävin Kusiaismäessä ulkoilemassa suksien päällä 21 km. Lunta sateli vähän väliä - yhden sellaisen session aikana tuli pieniä pyöreitä ryynejä taivaalta. Tuuleskelikin. Siellä(kin) sitä saa ja ehtii olemaan rukouksessa monien - ja erilaisten asioiden - puolesta. Grispii-golfin harrastajiakin on ilmaantunut heittelemään "lautasiaan" Kusiaismäen radalle. Nappuloita oli myös jalisharjoituksissa yhden seurakuntalaisemme valmennuksessa.
Palailtuani hiihtelemästä - 18 maissa - juopasin kahvia. Tuikkasin tulen trakkaan. M-L meni kylälle kauppa-asioille. Kuuntelin sohvalla selälläni - kuin allakan tekijä - Sateet -lähetystä, Seinäjoen helluntaiseurakunnasta, Deistä. Veli Yun oli puhumassa.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä - hiukan piti vuolaista myöskin sitä hyvää kuivattua poronlihaa - kiitos Eskolle!
"... Sen tähden tosi nöyryys itse asiassa on jo saavutuksien saavutus, sillä sen mukana ja ainoastaan sen mukana tulee kaikki muu. Voipa sanoa, että uskon kilvoituksessa elämän parantamiseksi ei lopulta voida esittää toista niin luotettavaa menestyksen tunnusmerkkiä kuin todella nöyrä mieli. On syytä uskoa, että nöyrän ihmisen sydänjuurissa on tapahtunut todellinen, asiallinen muutos, joka ei voi olla muu kuin Jumalan Hengen vaikuttama. Sillä ihmissydän on ylpeä kappale. Ylpeys ihmisen jo alkujaan langetti. Ylpeys pitää häntä jatkuvasti erillään Jumalan tarjoamasta pelastuksesta. Ylpeys hävittää kristittyjenkin yhteiselämässä usein kaiken, mikä on vaivoin saatu aikaan. Ja persoonallisissa paremmaksi tulemisen pyrkimyksissä ylpeys maalaa saavutukset jo ennen aikojaan huomattaviksi ja lamauttaa siten kaiken edistymisen. Juuri ylpeys karkottaa Jumalan Hengen ja saattaa sielun siihen avuttomaan tilaan, ..." (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 19).
Siunausta!
Ps. "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen siveä ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon sieluillenne" (Matt. 11:29).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti