9.6.
No, niin, sanoi helluntaisaarnaaja ja aloitti kokouksen. Melkoisen pitkäänhän se nukutti näin lauantainakin - ja silloinhan sitä mukava on nukkuakin pitkään. 16.5 astetta oli lämmintä nousun hetkellä. Harmaahko taivas - jostakin se aurinkoinenkin kuitenkin paistoi.
Veljeni, Heimo, oli koettanut tavoittaa minua puhelimella. Tekstarin oli sitten lähettänyt. Se kertoi, että edesmenneen setäni vaimo - Aune - oli nukkunut pois viime yönä. 31.5. tapasimme Marja-Leenan kanssa käydessämme hänen luonaan tk:ssa, siellä kotipitäjässä. Kirjoitinkin kalenteriin sille päivälle, että näemmeköhän vielä? Emme tavanneet enää sen jälkeen täällä maan päällä. Jumalalla on tiedossansa elämämme päivien määrä. Aunen kohdalla ennätti juuri täyttyä 90 vuotta. Emme tiedä päivää, emmekä hetkeä, joilloin kutsu kohdallemme tulee, jättää tämä aika. Sitä varten on vain oltava valmiina. Valmiina olemme silloin, kun meillä on henkilökohtainen uskonsuhde Jeesukseen. Älä riskeeraa!
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Danielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
14:ksi menin Motoristikirkkoon Saarijärven torille. Matkalla hain Salmen sinne mukaan. Siellä oli "monta kiloa isoa rautaa" rivissä. Kuutioita yhteensä niin paljon että hirvittää. Sitä mahtavampaa, mitä enemmän pitää jalkoja pitää levällään - sehän kertoo siitä, että "rojua" on leveälti jalkojen välissä (humor). Rajuja pelejä oli kiiltelemässä "alttarilla" - esiintymislava - ja sen molemmilla puolilla. Mutta ei mittää. Aurinko paistoi - ja parhaiten juuri tilaisuuden aikana. Jumala osoitti silläkin tavalla olevansa mukana evankeliuminjulistustapahtumassa - sillä tämä tapahtuma oli sellainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Ainakin vuolija iloitsee kun Jumalan evankeliumia viedään selkeästi eteenpäin. Mika Turunen johteli Motoristikirkkoa. Paikallisen kristillisen moottoripyöräkerhon presidentti - Vesa Rautasaari - kertoi kansainvälisestä kerhosta ja todisti henkilökohtaisesti uskoontulostaan ja elämänmuutoksestaan. Sakari Pihlaja käytti toisen todistuspuheenvuoron. Olivat "kertakaikkisen hyviä" puheenvuoroja. Paavo Järvinen julisti selkeää/selkeästi evankeliumia. Musiikista vastasi Hannu-Heikki Hyppönen "Hanaa"-bändinsä kanssa. Bändissä oli kolme - tuntui hyvin asiansa taitavaa - miestä. Juuri tuollainen musiikki sopui erittäin hyvin juuri tuohon tilaisuuteen. Mika Turunen sanoi päätössanat - oman todistuksensa kautta - tilaisuuteen ja johti rukoukseen. Kahviakin oli tarjolla. Kati Rautasaari oli ainakin sillä osastolla. Tuollaisia tilaisuuksia paljon Suomeen(kin).
Torilta menin suoraan lenkille urheilukentälle. Mukaan lähti n. 10 v nuorimies, joka halusi opetella kilpakävelyä. Sitä sitten kentällä opeteltiin. Näytti siltä, että pojalla olisi kykyjä tähän(kin) lajiin. Aurinkoista. Tein 5.2 km käpöttelyn - köpöttelyn. 17 astetta lämmintä.
Palattuani kotiin, oli M-L laittamassa ruokaa. uunissa paistuvan lohen tuoksu tulvaili nenään kun oven aukaisi. Söin ja join kahvia.
Syönnin jälkeen olikin heti lähdettävä kokkoukseen, joka oli ihan lähellä, naapuruistossa, Veikontuvalla. Oikarin Marja-Liisa johteli iltaa. Lauluryhmä - Marja-Liisa, Virpi, hänen tyttärensä ja Noora-Anneli Kärki - lauloi ja johteli meitä yhteislauluihin. Evankelista Pirkko Vesavaara puhui. Lopussa oli esirukouspalvelua, johon tuli runsaasti ihmisiä - niihin kuuluin minäkin. Hyvä tilaisuus.
Kotona iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne" (Luuk. 12:34).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti