8.6.
16.4 astetta lämmintä noustessani uuteen päivään, joka oli maanantai. Oli vähän pilvistä, mutta selkeni ja aurinko paistoi. Aamupalaa ja kahvia - kahvia nautin myös takapihalla vihreyttä aistien. Luin Jooelin kirjaa. M-L luki kahdesta hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Aloittelimme yhteistä rukousta, mutta Daniel soitteli, että nyt olisivat kaverin kanssa lähdössä "Veijariin", Kolkanlahteen. Eilen Daniel kyseli, että saako hän sinne kyytiä kaverinsa kanssa. Niinpä M-L meni viemään heidät sinne. Jatkoimme yhteistä rukousta hänen tultuaan takaisin.
Uutisten seurailua.
Kävin kylällä. Tk:sta hain sieltäö varaamiani "diabeetikon tarvikkeita" - jotka tällä kertaa olivat insuliinipistos-neuloja ja seurantavihko. Samalla reissulla kävin urheilukentällä "taapertelemassa" 10 km, josta 6. km oli "juoksuhissuttelua." Mukava, lämmin sää.
Ruokaa ja kahvia.
Laitoin postia: AVOIN KIRJE SAARIJÄRVEN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRALLE, JARMO AUTOSELLE JA KIRKKONEUVOSTOLLE! oli kyseessä. Lähetyksessä oli kirjeestä kopio jokaiselle kirkkoneuvoston jäsenelle ja kirkkoherralle, joka toimii puheenjohtajana Kirkkoneuvostossa. Halutessasi voit lukea kirjeen tästä blogista (Kiehisen Vuolijan blogi) 25.5.2020 päivän kohdalta. 30.5.2020. kohdalla on myös pieni viittaus kirjettä koskien.
Kuten voit huomata, kirjettä - ja muitakaan kannanottojani - ei ole kirjoitettu minkäänlaisista huonoista motiiveista, vaan juuri niistä, mitkä kirjeestä käyvät ilmi. Olen sisäistänyt asian vakavuuden. Kaikille se ei ole vielä sisäistynyt sellaiseksi. Olen rukoillut asian puolesta jatkuvasti - ja pyydän toisiakin rukoilemaan!
Meidän ei tarvitse mennä edes "kovin syvälle" siihen asiaan, jonka vuoksi olen kirjeen kirjoittanut, kun ymmärrämme, että on mitä suuremmassa määrin rakkautta pyrkiä vaikuttamaan asiaan, että siinä tapahtuisi muutos. On erittäin vaarallista "tinkiä totuudesta" - Jumalan Sanan totuudesta - tuollaisessa asiassa.
Jumalan Sana kehoittaa meitä ojentamaan, jopa nuhtelemaan, silloin kun siihen on aihetta. Silloin ei voi katsoa arvoasemaa; eikä ottaa verukkeeksi mitään muutakaan asiaa, ollakseen puuttumatta vakavaan Raamatun Sanasta luisumiseen. Eihän meistä kenestäkään nuhteleminen ja ojentaminen sillä hetkellä, kun sen kohteeksi joudumme, mukavalta tunnu, mutta on ajateltava - niinkuin puheena olevan asiankin suhteen - että seuraukset ovat järkyttävän suuret ja huonot, jos asiaintila ei muutu Jumalan Sanan mukaiseksi.
Ojennus ja nuhteleminen - asioihin puuttuminen, silloin kuin pitää - on rakkautta. Niin Jumala toimii meidän kaikkien kohdalla. Niin meidänkin on toimittava - välitettävä toisistamme sen verran. Niinhän vanhemmatkin - jotka rakastavat lapsiaan - toimivat heidän suhteensa. Rakkaus ei ole pelkästään "sivelyä ja hivelyä", kuten joku on sanonut.
Rakastanko, jos en pyri siihen, että yksilöihminen - tai seurakunta - palaa oikealle tielle? Pyydän lukemaan Raamatusta, Jumalalta ja Jeesukselta tulleet kirjeet seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle, niin "pääsemme jyvälle", mistä olen puhunut. Ne löytyvät Johanneksen ilmestyksen alkuluvuista.
Varmastikin yksi meidän ongelmistamme on se, että me emme halua puuttua toisten asioihin, vaikka näemme heidän tiensä kulkevan kohti tuhoa. Sielujemme vihollinen haluaa aina tuhota elämämme, koska hänessä ei ole yhtään rakkautta. Jumala, silloinkin kun Hän on ankara meitä kohtaan, haluaa aina rakentaa elämäämme, koska Hän on aina Rakkaus.
Valaiskoon Jumalan Pyhä Henki sydämemme silmät, että meillä olisi hengellistä kykyä erottaa toisistaan oikea ja väärä. Jos seurakunta on väärällä tiellä - itse sitä huomaamattaan, tai huomaten - ei ole mitään merkitystä sillä, että esimerkiksi työntekijöiden välillä on hyvä työyhteys ja ilmapiiri. Silloin todella tarvitaan "silmävoidetta", että herätään ajoissa harhasta, jonka vallassa ollaan. Ei olla välinpitämättömiä: Pyydetään Jumalaa puuttumaan parhaalla mahdollisella tavalla asiaan, jota kirje koskee!
Laitoin takapihalla siihen kohtaan, jossa "Emilian kuusi" kasvoi, kasvamaan tuosta takapihan vierellä olevasta metsiköstä, pihlajan taimen. Josko se sattuisi siinä leikkimökin vieressä alkaa kasvamaan. Se "Emilian kuusi" kun vietiin sinne heidän pihalleen jatkamaan kasvuaan. Toivottavasti jatkaa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia Suomesta ja Israelista.
Siunausta!
Ps. "Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko" (Tiit. 2:15).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti