9.6.
Korona-aika on ollut erikoinen kokemus - "koehälytys" - sellaisista ajoista ja asioista, joita varmasti tullaan kokemaan tulevaisuudessa "kovempina kokemuksina." Paneutumatta - tai pystymättä paneutumaan - sen syvemmin aiheeseen, on pandemia ollut "melkoinen vaikuttaja" ympäri maailmaa. Seurakuntien ja kristllisten yhteisöjen, sekä -järjestöjen toimintaan vaikutus on ollut suuri. On jouduttu pysähtymään ja pysäyttämään - ainakin rajoittamaan totuttua toimintaa. Toisaalta on avautunut uusia mahdollisuuksia. Sillä "saralla" medialla on ollut iso rooli. Seurakuntien tekemän mediatyön hedelmästä Koronan aikana ei minulla ole tietoa. Ainakin se on ollut niille seurakuntien jäsenille ja uskoville, joilla on ollut mahdollisuus osallistua median kautta, esim. netti-tilaisuuksiin, yksi tapa kokea seurakunta- ja uskovien yhteyttä. Kenties median osuus "jää vaikuttamaan" kristillisten yhteisöjen toiminnassa enemmän, kuin mitä se oli ennen Koronaa. Toisaalta, uskovia ajatellen, uskovien yhteys on kuitenkin asia, jossa ollaan fyysisesti kanssaakäymisessä toisten kanssa - joten toivottavasti Korona-aika ei ole vaikuttanut siihen negatiivisesti, vaan päinvastoin.
Olen ajatellut Koronan vaikutusta meidän uskovien henkilökohtaiseen elämään. Toisille se on voinut olla "kyytipoika" läheisempään Jumala-suhteeseen ja hengellisen elämän hoitoon. Mutta, kuinka suuri on(kaan) se joukko, joille vaikutus on ollut päinvastainen? On voinut tapahtua myös taantumista. Jos on totuttu olemaan "hengellisen ruokinnan" osalta vain seurakunnan kokoontumisten varassa, niin mikä vaikutus on ollut sillä kun ei ole voinut mennä kokoukseen? No, onhan ollut niitä nettilähetyksiä. Kuitenkin uskon, että Korona-aika on ollut - ja vielä edelleenkin on - muistutus siitä, että henkilökohtainen, päivittäinen, hengellisenelämän hoito on elintärkeä asia. Raamatunluku ja rukous ovat keskeisimmät asiat siinä. Nämä myös aviopuolisoiden ja perheiden yhteisinä asioina ovat tärkeitä asioita. Ehkäpä tämä "koehälytys" on voinut saada siunausta aikaan tälläkin saralla - vai onko?
Satuin kuulemaan Avainmedian toiminnanjohtajan - Niilo Närhi - haastattelun, jossa kävi ilmi, että Korona-aika on ollu sen mediatyölle siunauksellista, sillä ihmisiä on tullut uskoon paljon enemmän kuin "normaalisti."
Ei ollut tarkoituksena näin pitkään Korona-aikaa käsitellä, mutta, eipä siinä.
__________________________________
Tuli mieleeni lainata tekstiä n. 75 v takaa:
"...Kuinka moni poismennyt onkaan itsensä tässä kohdassa pettänyt, ja kuinka moni elää petoksen pauloissa tänä päivänä. Ei tahdota elää Kristuksessa, ei oteta Häntä uskossa vastaan Vapahtajaksi ja Herraksi, ja kuitenkin kuvitellaan, että voidaan kuolla Hänessä ja päästä osallisiksi ensimmäiseen ylösnousemukseen.
Mutta se on mahdotonta. Uudestisyntymätön ja pyhittymätön ihminen ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Hän ei kestä vanhurskasten seurakunnassa. Kuolema sinänsä ei tässä suhteessa ketään muuta. ken ilman Herraa epäuskossa elää, hän menee myös ilman Herraa hautaan.
Sentähden: älä enää viivyttele, vaan mene ahtaasta ovesta sisälle nyt. Nyt, kun vielä elät! Nyt, kun Herra kutsuu! Älä luule, että asia huomenna sen paremmin käy, sillä yhtä epäuskoinen, yhtä mahdoton, vieläpä mahdottomampikin, olet hengellisesti silloin. Et sen soveliaammaksi muutu. Kutsu siis Jeesus sisälle sydämeesi tänään. Pyydä ruveta nyt elämään Hänen kanssaan, sillä silloin saat myös Hänen kanssaan kuolla. Sinusta tulee ensimmäisen ylösnousemuksen autuas lapsi, - tulee sittenkin, vaikka Kristus tulisi ja Hänessä nukkuneet nousisivat, ennenkuin sinä edes haudanlepoon ennätät. Sittenkin pääset, jos todella uskossa elät, ylösnousseitten pyhien parveen ihanan silmänräpäyksellisen muuttumisen kautta.
Voi, mitä onkaan sen autuuden rinnalla kaikki, mikä luonnolliselle ihmiselle merkitsee voittoa! Roskaksi se tuli Paavalillekin Kristuksen tuntemisen rinnalla, ja roskaa vain se on jokaiselle uskovalle. Vain yksi asia on hänelle ehdottoman tärkeä, ainoa, josta hän ei mistään hinnasta hellitä: " ... että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon kautta" (Fil. 3:8, 9).
(Martta Kaukomaa, Iankaikkinen valtakunta, s. 220-221, Ristin Voitto ry.1944).
_____________________________________
Sydämelliset nimipäiväonnittelut - vielä tässäkin - Mannin Ensiolle!
22.0 astetta lämmintä myöhäisen nousun aikaan, auringon puolella. Pilviä. Selkeni se siitä lisää.
Aamupalaa ja kahvia - takapihalla, melkein kuin luonnossa. Luin Jooelin kirjaa.
Lueskelin vähän kirjaa.
Ruokaa ja kahvia - takapihalla auringossa.
M-L kävi asioilla Terhi-Marjalla ja kylällä.
Kävin urheilukentällä 6 km kävelylenkillä. Oli taas sellainen sää, että tekniikkakin tuntui toimivan. Sitä vanha lämmössä vertyy. 19.30 tulin lenkiltä kotiin.
Iltapalaa ja teetä - takapihalla auringossa.
M-L laitteli lastenlasten kuvia seinälle kirjahyllyn yläpuolelle - sieltä kun puuttui Minjan kuva.
Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti