15.9.
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta nousun aikaan. 8 astetta lämmintä silloin. Aamupalaa. M-L kävi viemässä jo aiemmin Emilian ja Danielin kouluun
10:ksi menin helluntairukoushuoneell Päivärukoushetkeen - 7 henkeä.
Kahvia ja suuhunpantavaa palattuani kotiin.
Luin Luukkaan evankeliumia.
Vähän "lujin" kirjaa.
13.35:ksi menin neuvolaan - ihan vain kerran vuodessa tapahtuvaan sokeritautisten silmänpohjankuvaukseen. M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin koulusta kotiin, minun ollessani neuvolassa. Olimme kyllä sopineet jotakin mistä M-L ottaa minut kyytiin. Kuitenkin kuvaus kesti vain hetken - ei niin kauan kuin kutsussa ilmoitettiin - joten en jäänyt kauaksi aikaa odottelemaan, vaan lähdin kävelle kotia kohti. Ensin pysähdyin Sokkarin parkkipaikalla - missä siinä(kin) oli johdatusta matkassa. Kohtasin siellä ihmisen, joka oli hyvä tavata. Aattelin, että josko M-L:n siellä tapaan - minulle ei ollut nääs puhelin mukana - mutta en tavannut. Niimpä lähdin "aurinkoista tietä marssimaan eteenpäin", eli kotia kohti. Ennätin n. 800-900 m päähän kotoa, kun M-L tuli takaapäin ja korjasi jalkaansa liikkaavan miehen kyytiin. Tuli kuitenkin käveltyä pisin lenkki sitten 14.7. tapahtuneen akillesjänteen kipeytymisen. Että sellanen tappaus.
Ei siinä. Kotona laitoimme vähän vaimon kanssa murua rinnan alle.
Menin vielä - tyttärenpoika, Daniel mukanani - rankapalstalleni - kantelemaan kasaan ja karsimaan ennen lapinreissua kaatamiani puita. Aurinko se vain jaksoi paistaa. 11-12 lämmintä. Danielin lähdettyä tekemään koulutehtäviään, isä Deniksen autossa - hän oli hommissa siinä lähettyvillä - jäin vielä kasailemaan puita.
18.30 jälkeen tulin kotiin. Päästyäni pihaan laitoin "lentävä leppäkertun" - yhteisen asuntovaunumme "Terhien" kanssa - sen vaatimattomaan majaan, myrskyn takia, jota on luvattu tulevaksi. Siinä pihassa ollessani soitteli Daniel ja kutsui saunaan heille. Niimpä minä sitten noudatin kutsua - mieleläni.
Saunoimme Deniksen ja Danielin kanssa.
Palattuani saunareissulta kiehautin kahvit. Syynä oli ihan se, että M-L oli leiponut tänään voisilmäpullia - joka tuoksui jo kun oven aukaisi. Siinähän sitä olikin vuolijalle iltapalaa ihan nokko; kahvia ja muutampia voisilmäpullasia.
Uutiset tuli "tsekattua" - sekä kotimaan, että muun maailman ja Israelin. Ihan mielenkiintoisiakin juttujahan siellä oli.
Tuli mieleen lausua: Veljet ja sisaret: Nyt olisi aika edetä, eikä "viilailla pilkkua". Sellainen henkii vääränlaista "oikeaoppisuutta" ja kuolemaa tuleviin päiviin - vaikka toisin luultaisiinkin.
Josko vielä jatkoksi "kunnon asiaakin":
"Ei oppineisuus, ei ilmaisun puhtaus, ei henkisen näkemyksen laajuus, eivät kaunopuheisuuden kukkaset eikä henkilön sulavuus voi hyvittää tulen puutetta. Rukous kohoaa tulen mukana. Liekit antavat rukoukselle niin pääsyn kuin siivet, hyväksynnän kuiun voiman.Ei ole suitsutusta ilman hehkua; ei rukousta ilman tulta" (E. M. Bounds).
"Tämän päivän seurakunnan Tuhkimo on rukouskokous. Tämä Herran "piika" on jäänyt vaille rakkautta ja kosintoja, koska hän ei ole kääriytynyt älyllisyyden helminauhoihin, ei filosofian silkkivaatteisiin, eikä hän kanna otsallaan psykologian tiaraa. Hän on pukeutunut kotikutoiseen vilpittömyyteen ja nöyryyteen, eikä siksi pelkää polvistua!
Rukouksen rike on se, ettei se liity olennaisesti henkiseen tehokkuuteen ( en tarkoita tällä sitä, että rukous liittyisi henkiseen laiskuuteen; näinä päivinä vain tehokkuutta arvostetaan niin valtavasti). Rukouksen ehtona on vain yksi asia, ja se on hengellisyys. Ihmisen ei tarvitse olla hengellinen saarnatakseen, toisin sanoen laatiakseen ja esittääkseen saarnaopillisesti täydellisiä ja raamatunselitysopillisesti tarkkoja saarnoja. Sopivalla yhdistelmällä muistia, tietoa, kunnianhimoa ja persoonallisuutta sekä omistamalla kattavan kotikirjaston, hyvän itsetunnon ja saavutuksiin yltämisen tuntreen - veljeni, saarnatuoli on sinun lähes kaikkialla tänä päivänä. Yllämainitulla tavalla saarnaaminen vaikuttaa ihmisiin; rukous vaikuttaa Jumalaan. Saarnaaminen vaikuttaa aikaan; rukous vaikuttaa ikuisuuteen. Saarnatuoli voi olla lahjakkuutemme näyteikkuna; rukouskammio puhuu kuolemaa lahjojen esilletuomiselle.
Tämän myöhäisen hetken tragedia on se, että liian monet kuolleet miehet saarnatuoleissa esittävät liian paljon kuolleita saarnoja liian monille kuolleille ihmisille. Voi, kuinka kauheaa! Olen nähnyt jotain outoa "auringon alla", jopa fundamentalistisissa piireissä: kyse on saarnaamisesta ilman voitelua.Mitä voitelu on? Tuskin tiedän itsekään. Mutta tiedän, mitä se ei ole (tai ainakin tiedän, milloin sitä ei ole omassa sielussani). Saarnaaminen ilman voitelua tappaa sen sijaan, että sen pitäisi antaa elämää. Ilman voitelua oleva saarnaaja on kuoleman haju kuolemaksi. Sana ei elä, ellei saarnaajalla olevoitelua. Saarnaaja, pyri ennenkaikkea voiteluun" (Leonard Ravenhill, Miksi herätys viipyy, s. 19, 20), Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2010).
Mitäpä siihen voin muuta sanoa kuin, että: Kohtihan se tuli.
Siunausta!
Ps. "Rukoilkaa lakkaamatta" (1. Tess. 5:17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti