21.9.
Mainiota maanantaita! Harmaana oli taivas herätessän i - vai olikohan se?. Päivät ovat erilaisia - säänkin puolesta. Se on rikkaus - mutta tietenkin myös joskus "riesa", jos sikseen sattuu.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L kävi hakemassa "lähetyspuolukoita" Oittiselta, lähetystyön hyväksi kerättyjä - ja kaupassakin käväisi. Minä "olin tekemisissä" nuotioiltaan liittyvien asioiden kanssa (nuotioilta on Saarijärven torilla, pe. 25.9. klo 18. Tulehan tulille!). Myös SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousillan kanssa - joka tullee olemaan pe. 16.10. klo 18 Kansakoululla, täällä Saarijärvellä.
Söimme. Kahviakin. Tein evästä ja laitoin kahvia termokseen.
Ajelin rankapaikalleni hommiin. Mennessä otin Paavolta raivaussahan, jolla sahailin tankillisen verran pajuja ja leppiä. Olisin useammankin tankillisen sahannut, mutta edellinen käyttäjä oli kääntänyt bensatankinkorkin niin tiukkaan, etteivä "näppivoimani" riittäneet. Eikä ollut mitään apuvälinettä avuksi. Kävelin autolle ja otin moottorisahan, jolla jatkoin hommaa. Sillähän minä olen koko ajan sahannut, sekä pienemmät, että isommat. Itseasiassa ojassa ja sen penkoilla olevat "pehkot" on sillä helpompi sahata, kun sen kanssa sopii paremmin sekaan. Kasailin myös loput rangat aiemmin kaadetuista. Sain yhden ojanpielen raivattua kokonaan - joka oli tavoitteenani. Välillä söin eväitä ja join kahvia, väärän koivun tyvellä istuskellen. Oikeastaan sain tänään loppuun sen projektin, johon olin sitoutunut. Ajattelin kuitenkin vielä mennä kasailemaan isompia leppiä toisen metsurin kaatamista - alueelta, joka rajoittuu "minun palstaani."
Ennen 17.30 olin kotona. 13 astetta lämmintä.
M-L oli laittanut hyvänmakuista ruokaa, jota kävimme heti syömään.
Kävin saunassa.
Keittelin saunakahvit - M-L oli nostanut pakastimesta hyvännäköisen pullapitkon esille, niin...
Kuuntelin jonkinaikaa patmosta - kun tuli mielenkiintoista ohjelmaa.
Iltapalaaja kahvia.
Seurasin MTV:stä - tallenne - vähän aikaa sitten tulleen keskustelun. Keskustelijoina kansanedustaja Päivi Räsänen ja piispa Teemu Laajasalo. Se kesti yli 21 min. Jumala on asettanut Päivi Räsäsen "keulakuvaksi" "samaa sukupuolta olevien avioliittokysymykseen." Kyllä oikein iloitsin Päivin puheenvuoroista! Surukseni on sanottava, että piispa Laajasalo on vakavasti "eksymyksen tiellä." Aivan käsittämättömiä ajatuksia piispa-miehen suusta.
Koska asun Saarijärvellä, niin koskettaa tämä samaa sukupuolta olevien avioliittokysymys täällä meitäkin - eli luterilainen seurakunta, kirkkoherransa ja kirkkoneuvostonsa johdolla, on kulkemassa - "Laajasalon hengenheimolaisina" - Raamatulle vierasta tietä. Onhan täällä niin "räikeä tapaus" osoituksena tästä, että heidän valitsemansa seurakuntapastori elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Kuinka kauas voivatkaan Raamatun tulkinnat mennä "metsikköön", kun ihmiset rakkauden nimissä ohittavat iäti kestävän Jumalan Sanan totuudet! Olen odottanut, että täällä(kin) alkaisi kuulua Jumalan Sanaa Jumalan Sanana pitävien ihmisten kannanottoja tällaisen suuren asian johdosta - nimenomaan lut. seurakunnan ihmisten joukosta. Mutta: ei kuulu minkäänlaisia kannanottoja. Pitävätkö kaikki asiaintilaa niin oikeana, ettei mitään tarvitse tehdä? Vai ovatko kaikki van niin välinpitämättömiä asian suhteen? Olen pyytänyt - ja pyydän tässäkin - rukoilemaan asian puolesta, että Jumala puuttuisi asiaan. Ennenkaikkea, että kaikki asiaan liittyvät ihmiset voisivat herätä ja kokea pelastuksen, jonka Jeesus on valmistanut jokaista ihmistä varten. Taas sanon: En istu tuomarin istuimella. En ole tuomitsija. Raamattu kehottaa meitä, jotka uskomme Jeesukseen ja Jumalan Sanaan, palauttamaan ihmisiä, jotka ovat eksyneet, takaisin Jumalan Sanaan. Ihmiset, jotka opettavat vastoin Jumalan Sanaa ovat eksyneet. Puheena olevassa asiassa eksyneet niin pahasti, että eivät Raamatuyn mukaan voi periä Jumalan valtakuntaa. En vain kehoita toisia rukoilemaan em. asian puolesta, vaan rukoilen koko ajan itsekin.
9.9. oli Kirkko ja Kaupunki lehdessä Jaakko Heinimäen - lehden päätoimittaja - pääkirjoiutus, jossa hän puhui Karitsan häistä sateenkaarihäinä. Varmaan Pride-viikko vaikutti kirjoitukseen. Käsittääkseni - ja mielestäni - kirjoitus alitti "hyvän maun rajan." Se oli Jumalan Sanaa pilkkaava - vaikkei olisi tarkoituskaan ollut.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa" (Room. 1:18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti