14.10.2020.
ONKO MINULLA TAIVAALLINEN NÄKY? 4.
Näköjään jatkan sydämelleni tulleesta ajatuksesta. Kirjoitan aiheesta hyvin vapaamuotoisesti; etukäteen suunnittelematta mitä tuleman pitää. Tietenkin haluan tuoda esiin asiaa Jumalan Sanan pohjalta.
Uskon, että voidaksemme kokea elämässämme Jumalan antaman näyn toteutumista, täytyy meidän olla rukouksen ihmisiä. Voimmeko ylipäätänsä saada taivaallista näkyä elämäämme ilman rukousta. Parhaimmillaan rukous on hyvin läheistä kanssakäymistä taivaallisen isän kanssa. Kanssakäyminen tarkoittaa, että molemmat puhuvat ja kuuntelevat.
Meidän tuleekin kiinnittää huomiota rukouselämäämme, että siitä tulee luonnollinen osa elämäämme. Rukous ei ole ulkokohtainen suoritus, joka täytyy suorittaa. Rukous on yhteyttä Kaikkivaltiaan Jumalan, rakastavan taaivaallisen Isän kanssa. Herran edessä ollessamme emme tarvitse aina sanoja. Tämä yhteys vaikuttaa elämässämme kaikkeen. Vain täten voimme kokea elävämme elämää, jossa meitä viedään eteenpäin toteuttamaan Jumalan tekoja kauttamme. On hyvä oikein pysähtyä ajattelemaan, että kenen kanssa saan olla yhteydessä kun olen Jumalan kasvojen edessä! On hyvä kysellä Hänen edessään: Mikä on Sinun suunnitelmasi elämääni nähden? Oikein sydämestään antautua Hänen johdatettavakseen. Ja Hän johdattaa. Hän puhuu ja tekee tahtonsa meille ilmeiseksi. Elämämme ja sydämemme voi saada taivaallisen näyn. Se on Jumalan toimeksianto juuri minun elämääni - ja minä tiedän sen. Jumalan antama näky ohjaa elämääni palvelemaan Jumalaa Hänen tahdossaan. Hän vie minua eteenpäin antamassaan näyssä. Hän ohjaa ja johdattaa minua hetki hetkeltä eteenpäin Pyhän Henkensä kautta. Voimme puhua kutsumustietoisuudesta.
Kun minulla on elämässäni taivaallinen näky, voin kulkea läpi vastuksien - joita väistämättä tulee - oikeaan suuntaan, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle, tai pysähtymättä paikoilleni - vielä vähemmän palata takaisinpäin. Heikkona ihmisenä voin langeta, mutta Jumala nostaa minut oikealle tielle uudelleen. Kuitenkin tosiasia on se, että jos olemme valvovia uskovia, niin, että meillä on elävä yhteys Herramme kanssa, niin emme niin vain lankea pois omalta varmalta pohjaltamme.
Jos meillä ei ole elämässämme taivaallista näkyä, Jumalan antamaa tietoisuutta siitä, mikä elämämme tarkoitus on, voimme elää elämämme väärällä tavalla - emmekä välttämättä huomaa siinä mitään outoa. Rohkenenko sanoa: Tämä taitaa olla hyvin yleistä keskuudessamme. Välttämättä ei edes monitouhuisuus - monessa mukana oleminen - voi korvata Jumalalta tulleen näyn puutetta.
Ajatellessamme seurakuntien elämää ja Jumalan valtakunnan menestymistä niiden kautta, joudumme toteamaan, että niiden jäseninä suureksi osaksi elelemme niinkuin itse parhaaksi näemme. Onhan se rohkeasti sanottu. Mikähän olisi esimerkiksi Saarijärven eri seurakuntien keskimääräinen Jumalalle antautumisprosentti? Ajattelen, että Jumalan itsensä laskemana. Kuinka vähän tai paljon Hän on saanut valjastaa meitä niihin tehtäviin, jotka ovat Hänen suunnitelmissaan kutakin ajatellen? Jollakin tavalla sanotun toteutuminen näkyy elämässämme: ajankäytössämme, rahankäytössämme, rukouselämässämme; monella tavalla kokonaisvaltaisesti. Koko elämämme kantaa, koko ajan, Jumalalta tullutta taivaallista näkyä.
Jatkan huomenna - jHs.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rasjalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
Puh. 040-0206858
jouko.kuusjarvi@gmail.com
______________________
Sydämelliset onnittelumme, nimipäivän johdosta, täältä meiltä, vielä tässäkin, Lotan Elsalle, Rovaniemelle!
10 maissa menimme tyttärenpojan - Danielin kanssa - rankametsään. Siellä odottivat eilen karsimani rangat maassa levällään. kantelimme ne kasoihin. Välillä istuskelimme rankakasan päällä ja söimme eväitä, sekä ryyppäilimme omenamehua ja termoskahvia. Danielin kanssa on mukava työjellä - ja työtä tekee varmasti enemmän kuin minä. Eli, nopeasti selvittiin kantourakastamme. Yksin olisi mennyt aika paljon pidempään.
Tultuamme pois "palstalta", olivat äiti ja tytär - Terhi-Marja ja Emilia - pihalla haravoimassa lehtiä. Meillä M-L leipoi tänään ruisleipää ja vaaleaa hiivaleitää.
Ruokaa ja kahvia
Kävin saunassa ja jatkoin ruokailua vielä senkin jälkeen.
Lueskelin kirjaa. Torkuin jas nukuin.
Kahvia.
18.30:ksi menimme M-L:n kanssa Pyhän hengen iltaan helluntairukoushuoneelle.Salmen haimme mukaan. Järvisen Paavo oli puhumassa.
Taivas oli tähdessä ajellessamme kotiin. Lämmintä oli vielä 1-2 astetta.
Laitoin takkaan tulen.
Iltapalaa ja teetä.
Mummin puhelimeen tuli Milenan kirjoittama tarina ja kuvitusta - ei siitä kirjoituksesta nyt vielä ihan täysin selvää saanut, mutta "suomennosta" oli mukana.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin alussa olevaa kirjoitusta.
22.30 maissa lämpötila nollassa.
3.8 astetta nousun aikaan. Taivas oli harmaa. Sellainen mukava syksyinen sää.
Siunausta!
Ps. "...Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra" (1. Kor. 2:31).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti