30.10.2020.
Se on Perjantai. 7 maissa lämmintä 5.2 astetta.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Blomin Eilalle ja Hurskaisen Eilalle!
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viemässä Emilian kouluun 8:ksi.
Kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Rukousta.
Jävin rangankeruupaikoilla katselemassa kuinka paljon jäi pienellä traktorilla ajettavaa eilisen isommalla traktorilla tapahtuneen ranganajon jälkeen. Tarkkaan oli ottanut sieltä, mistä oli ottanut. Ajettavaksi jääneet olivat paksuja ja lyhyitä pöllejä samoissa paikoissa.
Paluumatkalla kävin hakermassa vähän "isomman Stihl-moottorisahan Denikseltä.
Juotuani kahvia menin ns. rantteelle. Sahailin suoraan kasasta moottorisahalla puita ja vein aina kuorman kottarilla rautaverkkohäkkiin. Haloinkin välillä kirveellä. Kyllähän niitä puita on paljon pieneittäväksi, mutta haluan ne pieniä vähän "kuntoa kohottavammalla" tavalla - vaikka kyllä helpompiakin ratkaisuja olisi. Vaikka tässä vaari ollaankin, niin ei kuitenkaan - ainakaan vielä - ihan sellaiseksi ukiksi muuttunut, etteikö voisi "vähän puiden kanssa rimpuillakin." Se on Jumalan armoa, että on terveyttä.
M-L kävi hakemassa Emilian koulusta - ja taisi muillakin asioilla kylällä käydä. Toi minulle mm. bensaa sahaan.
Kävin välillä syömässä ja juomassa kahvit. M-L oli leiponut pullaa, joten pullakahvithan sitä sai rankamies juopasta.
Jatkoin rankojen pätkimistä. Hieman koetteli vettäkin tihkuttaa. 16 jälkeen lopettelin.
Loikoilun ssaunan kiukaan kuumetessa - samalla kuuntelin Radio-Patmosta. Sitten vain löylyjä nakkelemaan. Sade jatkui - sen huomasin takapihalla vilvuutellessani.
Kävin viemässä sahan Denikselle - ihan siksi, että hän terottaa terän. Tulee parempi lopputulos kun hänellä on sellainen "terotuslaiute." Kyllä vapaallakin kädellä onnistuu.
Keittelin kahvit. Oikein pavuista jauhoin pöönät.
Soittelin velimiehelle - heimolle - kotipuoleen. Hän oli tavoitellut minua. Oli yksi kuolemantappauskin siellä kotikylällä ollut - naapurista kuollut 49 v tuttu mies. Niinhän me täältä lähdemme vuorotellen kun se hetki koittaa. Silloin on tärkeistä tärkein asia: Olinko elämäni aikana uskonut Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahrtajanani ja Herranani.
Meillä uskovilla pitäisi olla aina "valmiusvalo palamassa" - olla valmiina tekemään jotakin kanssaihmistemme iankaikkisen osan eteen, että he pääsisivät taivaaseen. Eilen oli päivä, jolloin tekemiäni rankoja ajettiin metsästä pihaan. En kersku - koska ei siihen ole mitään aihetta - mutta sain todistaa ihmiselle, joka traktorillaan ajoi rankoja pihaamme - ihmiselle, jota en ollut koskaan aikaisemmin tavannut. Sain antaa hänelle myös kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. Olin varautunut siihen - ajatellut asiaa jo etukäteen. Tilanteet, joita Jumala meille järjestää menevät niin helposti ohi - eivätkä koskaan palaa - jos emme tartu niihin hetkiin.
M-L leipoi pullaa - viimeiseksi hyvännäköisiä viinereitä, joista sain yhden maistaa kahvin kanssa.
Seurasin TV7:sta paria ohjelmaa.
Uutisia - myös Israelista.
xxxxxx
Jatkan aikaisemmin aloittamaani lainausta:
"2. Vihkimisen ohjeistus kirkossa ja pappislupaus
Kirkkolain 4 luvun 2 pyk. 1 momentin mukaan kirkollisista toimituksista määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Ne yhdessä muodostavat kirkollista vihkimistä koskevan säännöstön. Tätä säännöstöä tulee tarkastella kokonaisuutena.Kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 pyk. mukaan kirkollisen vihkimisen toimittaa pappi kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla.
Avioliittoon vihkimistä koskevan toimituksen kaavassa kihlakumppanit määritellään morsiamiseksi ja sulhaseksi. Sekä kirkkojärjestys että kirkkokäsikirja ovat kirkolliskokouksen määräenemmistöllä hyväksymiä.
Kirkkohallituksen teettämässä oikeudellisessa selvityksessä (Kirkkohallituksen kirje 4/2016 kirkolliskokoukselle) korostetaan kirkkokäsikirjan sitovuutta kirkollisten toimitusten osalta. Kirkkokäsikirjan asemaa on käsitellyt myös kirkkolain uudistamiskomitea, jokavalmisteli 1980-luvulla kirkkolain jakamisen eriasteisiin säädöksiin. Komitean mietinnössä (1. kirja 1988, s. 23) todetaan: "Jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset ovat kirkon sisäisiä asioita, joista ei ole tarpeen säätää laissa." Uudistuksen lopulliseen muotoonsa kirkolliskokouksessa valmistellut kirkkolain uudistamisvaliokunta korosti myös tätäperiaatetta. Valiokunnan mietinnön perusteluissa todetaan: "Lisäksi valiokunta on kirkkokäsikirjaan viitaten lyhentänyt sellaisia kirkkojärjestysehdotuksessa olleita määräyksiä, jotka koskevat jumalanpalvelusta tai kirkollista toimitusta. Kirkkokäsikirja on näissä asioissa perinteellisellä tavalla sitova ohje." (Kirkkolain uudistamisvaliokunnan mietintö nro 1/1991, 1 kirja, s. 2).
Kirkkolain 21 luvun 2 pyk. mukaan piispainkokouksen tehtävänä on muun muassa antaa kirkollisista toimituksista tyarkempia määräyksiä. Piispainkokous on avioliittolain muutoksen vahvistamisen jälkeen, ennen sen voimaantuloa, 31.8.2016 hyväksytyssäselonteossa esittänyt johtopäätöksensä, että papin kuuluu toimittaa vihkiminen kirkon antamien määräysten mukaisesti. Selonteon mukaan evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihkimisestä määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimisen kaavassa kihlakumppanit määritellään morsiameksi ja sulhaseksi. Avioliittolain muutoksesta johtuen myös piispa Salmi on 9.2.2017 sähköpostitse lähettänyt Oulun hiippakunnan seurakunnille ja papistolle kirjeen, jossatodetaan muun muassa, että "avioliittolain muutoksen myötä pappi ei saa oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria kirkolliseen avioliittoon".
Kirkkohallitus on julkaissut ja päivittänyt 2.2.2017 Virastonhoidon ohjeet / Avioliitto-ohjeesta avioliiton solmiminen -osion. Ohjeissa todetaan selkeästi,että kirkon vihkimiskäytännöt eivät ole muuttuneet avioliittolain muutoksen myötä.
Pappisvihkimyksen yhteydessä annettavassa pappislupauksessa pappi sitoutuu pysymään kirkon tunnustuksessa ja noudattamaan kirkon lakia ja järjestystä. Kirkkolain 5 luvun 3 pyk. 3 momentin mukaan tuomiokapituli voi antaa kirjallisen varoituksen papille, joka toimii vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta.
3. Yhteenveto
Kirkolla on perustuslain suojaamaan uskonnonvapauteen perustuva autonomia määrätä omasta opillisesta sisällöstään. Tähän oikeuteen kuuluu myös siitä päöäöttäminen, missä menettelyssä tuo opillinen sisältö ilmaistaasn. Siten sen edellyttäminen, että säilyttääkseen vallitsevan opillisen asiantilan kirkon tulisi yhteiskunnan lainsäädännön muuttuessa automaattisesti päivittää sisäiset säädöksensä, kuten kirkkojärjestys ja kirkkokäsikirja, voidaan nähdä puuttumisena kirkon perustuslain nojalla nauttimaan uskonnonvapauteen. Avioliittolain mukaisesti kirkolla on oikeus päättää kirkollisen vihkimisen ehdot ja muodot.
Kirkon avioliittokäsitys on ennen avioliittolain muutosta ja muutoksen voimaantulon jälkeen sama, eli avioliitto on miehen ja naisen välinen. Piispainkokous on antanut kirkkolain nojalla asiaa koskevan ohjeistuksen, kuten myös piispa Salmi. Asia ei ole ollut hallinto-oikeuden päätöksessä mainitulla tavalla epäselvä tai sääntelemätön.
Pastori A on ollut tietoinen kirkon avioliittokäsityksestä ja siitä, ettei papuin tule vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria kirkolliseen avioliittoon. Tuomiokapitulilla on siten ollut oikeus katsoa pastori A:n toimineen kirkkolain 5 luvun 3 pyk. tarkoitetulla tavalla vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta vihkiessään samaa sukupuolta olevan parin" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, Lemlandin Rukous- ja kurssikeskuksen yhteiskristillinen julkaisu, syksy 2020, s. 4, 5)
Siunausta!
Ps. "Niimpä laki sitoo naimisissa olevan naisern hänen elossa olevaan mieheensä. Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa laista, joka sitoo hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, häntä pidetään avionrikkojana. Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa siitä laista eikä ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle" (Room. 7:2-3).
SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousilta on sitten huomenna. Tavataanko siellä? Kutsu sinne "het" tämän jälkeen:
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti