16.10.2020.
"ELÄVÄSTÄ SEURAKUNNASTA."
Viime Sunnuntaina kuulin seuraavanlaisen ilmaisun:
"Minun mielestäni meidän seurakunta on elävä seurakunta."
Sanat lausui seurakunnan johtoryhmään kuuluva henkilö. Lause on ollut mielessäni ja olen sitä ajatellut.
Mielestäni tuo lause on erinomainen otsikko - alustuksen aihe - keskustelulle, aiheesta: elävä seurakunta. Seurakunnan on hyvä paneutua tällaiseen aiheeseen. Se, mitä minä aiheesta tässä sanon, niin teen sen vilpittömällä mielellä asiaa "pintaraapaisuna" pohdiskellen.
Ensinnäkin, on oikein hyvä, että lauseen alussa on ilmaisu: "Minun mielestäni." Ihmisillä on mielipiteitä - omia, tai lainattuja - moneen lähtöön. Näkökulma, josta asiaa katsotaan, vaikuttaa asiaan:
Seurakunta voi olla elävä:
- toimintansa monipuolisuuden vuoksi
- elävän ja eloisan sunnuntaikokouksen vuoksi
- koska sen jäsenet ovat aktiivisiä toimimaan ja monessa mukana
Edellä kuvatunlaista listaa voisi tietenkin jatkaa. Seurakunnassa on toimintaa; se on elävä. Se voi olla yksi näkökulma asiaan.
Tähän väliin haluan lisätä sen, että alussa lainaamani ilmaisu kertoo positiivisella tavalla sanojan suhtautumisen seurakuntaan - ts.se kertoo hyvästä suhtautumisesta. Näin sen tulisi olla meidän kaikkien kohdalla. Pidän itseäni serurakuntaihmisenä - uskoakseni siitä kertoo omani, sekä perheeni elämänhistoria. Kirjoitan seurakuntaihmisenä.
Toiseksi: Seurakuntaa voidaan pitää elävänä silloinkin, jos sitä verrataan toisiin vähemmän eläviin seurakuntiin.
Kolmnneksi; Seurakunta on periaatteessa elävä:
"Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne..."
(Ef. 2:1).
Seurakunnat koostuvat - periaatteessa - eläviksi tulleista ihmisistä. Heidät siirrettiin hengellisestä kuolemantilasta hengellisesti elävään tilaan, silloin, kun he uskoivat henkilökohtaisesti Jeesukseen. Se on lähtökohta. Kuitenkin Jumala on Hän, joka jokaisen seurakunnan jäsenen kohdalla näkee täydellisesti sen, onko hän "elävien kirjoissa." Tämä elävyys - vaikka niin toivoisimmekin - ei kulje aina käsikädessä jäsenkortiston kanssa.
Astumme aikalailla asian ytimeen, lukiessamme seuraavaa Raamatun jaetta:
"...ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia"
(1. Piet. 2:5).
Puhutaan seurakunnan jäsenistä, joita kehotetaan rakentumaan elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, seurakunnaksi. Kukin jäsen elävänä kivenä omalla paikallaan. Kutakin jäsentä kehotetaan, elävänä kivenä, rakentumaan pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja - sellaisia uhreja, jotka Jeesuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Uskovista, elävistä kivistä, muodostuvan hengellisen huoneen, seurakunnan tehtävästä luimme jakeesta.
Joudumme kysymään: Tarkoitetaanko alussa olevalla lauseella sellaista seurakuntaa, jota kuvataan 1. Piet. 2:5?
Uskoakseni lukemamme,1. Piet. 2:5, tarkoittaa jotakin seuraavaa:
- seurakunnan rukoustilaisuuksissa on runsaasti väkeä koska ihmiset rakastavat Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä, mutta myöskin ihmisiä, jotka eivät vielä usko Jeesukseen.
- seurakunnan jäsenet näkevät paaston tärkeäksi asiaksi; siksi, että Jumalan valtakunta leviäisi voimakkaammin ja tapahtuisi Jumalan tekoja.
- seurakunnan jäsenet haluavat voimakkaasti täyttyä Pyhällä Hengellä - ja siihen kiinnitetään seurakunnassa paljon huomiota.
- seurakunnan jäsenet haluavat todistaa Jeesuksesta ihmisille ja nähdä vaivaa heidän voittamisekseen Jeesukselle.
- seurakunnan jäsenet ovat valmiita antamaan itsensä Jumalalle eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi - ovat antaneet hallintavallan Jumalalle koko elämästään ja siitä, mitä Jumala on heille uskonut.
- seurakuntalaiset haluavat tehdä kaikkensa, että evankeliumi saavuttaisi uusia ihmisiä maailmassa - haluavat toteuttaa Jeesuksen antamaa ns. lähetyskäskyä.
- jne...
Niin, se on niin näkökantakysymys tuo elävä seurakunta-kysymys. Hyvä sitä on kuitenkin ajatella.
Kyllähän niinkin voi josku käydä, että voimme pitää seurakuntaa(mme) elävänä seurakuntana - Jumalan näkökulmasta katsottuna - mutta se ei sitä olekaan. Nousee mieleen ne Vähä-Aasian seurakunnat, Ilmestyskirjasta, jotka saivat Jumalalta ja seurakunnan Herralta, kukin seurakuntakohtaisen kirjeen. Laodikean seurakunnan saamassa kirjeessä Herra sanoo mm.:
"...Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä, etkä palava ... sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut, enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinulta ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit"
(Ilm. 3:14-22).
Jatkaessamme edellä lainattua, näkisimme, että seurakunnan Herra joutui seisomaan seurakunnan oven ulkopuolella ja kolkuttamaan päästäkseen sisälle.
Seurakunta muodostuu meistä sen jäsenistä - lampaista ja lampaiden paimenista. Lampaina ja paimenina meidän tehtävämme on seurata Ylipaimentamme, Jeesusta - lampaina meidän esikuvinamme ovat myös seurakunnan paimenet (1. Piet. 5:1-5).
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
Puh. 040-0206858
jouko.kuusjarvi@gmail.com
-------------------------------------
3.6 astetta lämmintä noustessani perjantaihin. Aurinkoista.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Johanneksen evankeliumia.
M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keitiön pöydän ääressä.
Ajatukset illan Rukousillassa.
16:ksi menin avaamaan miksaajalle ovet kansakoululle, kun hän tuli sinne virittelemään laitteitaan Rukousiltaa varten. Kävin vielä kotona.
17:ksi menin Kansakoululle. Olis sovittu, että silloin laitamme tuolit, ym. paikoilleen iltaa varten. Tuolien asettelussa otimme huomioon turvavälit.
Klo 18 alkoi SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousilta. Johtelin illan. Alkusanojen, tiedotusten ja rukouksen jälkeen johdatteli Timo Kuusjärvi&kitara meitä yhteislauluun. Rukousten välissä yhteuislaulujalaulettiin n. 10 kpl. Hyvin tilaisuuteen sopivia lauluja. Timo lauloi myöskaksi omaa lauluaan. Koskettavia lauluja.Illan puheen piti Kaarlo Hakasalo. Sitä oli ilo kuunnella. Rukoukseen meitä johdattivat: Tarja Pollari, Teemu Lehtomäki, Eija manni, Kirsti Hakkarainen, Hannu Parkkonen, Jussi Rautanen, Timo Kuusjärvi, laulujensa välissä, Kaarlo Hakasalo, puheensa yhteydessä ja Jouko Kuusjärvi, juontonsa yhteydessä. Illan lopussa Matti Lehtomäki ja Teemu Lehtomäki johdattivat meidät rukoukseen kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Äänentoistosta vastasi Timo Hurskainen, laulunsanojen näytöstä videotykillä, Veikko Lahtela. Somistuksesta huolehti Irma Lahtela: Ulkoportailla paloivat kynttilät kahdessa kauniissa lyhdyssä ja sisällä kauniit kukat pöydällä maljakossa. Tervetulotoivotuksia eteisessä toivotteli Pentti Lahtela, jakaen samalla tulijoille kasvomaskit. Käsidesiä oli myös eteisessä saatavilla. Illan loputtua olivat tuolit, yms. nopeasti takaisin paikoillaan, kun oli useita käsiä ja jalkoja niitä viemässä.
Sydämellinen kiitos Jumalalle illasta! Illassa oli aistittavissa rauhallinen Pyhän Hengen läsnäolo. Iso kiitos myös jokaiselle vastuussa olleelle - siis ihan kaikille; onhan rukous, jos mikä, vastuussa oloa. Iloitsin suuresti illasta! Yksi asia minua harmittaa: Unohdin hakea Salmen kokoukseen.
Kotiuduttuani otimme iltapalaa ja joimme teetä.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin akussa olevaa kirjoitusta.
Siunausta!
Ps. "Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva" (Miika 7:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti