1.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 46.
Loot, vaimonsa ja tyttäriensä kanssa lähti eilisessä tekstissä Sodomasta kiireenvilkkaa, enkelien avustuksella. Kaikki eivät kuitenkaan selvinneet matkasta:
"Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi"
(1. Moos. 19:26).
Saman luvun jae 23. - jonka luimme jo eilen - kuuluu: "Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin." Myös hänen kaksi tytärtään selvisivät matkasta. Mutta vaimo, joka kuitenkin varmasti tuli hänen takanaan hyvin lähellä, jäi matkalle; muuttui suolapatsaaksi. Tietenkin sitäkin on koetettu selvittää - ainakin selittää - millä tavalla hän muuttui juuri suolapatsaaksi. Me vain toteamme, että niin tapahtui. Syyn siihen kuitenkin tiedämme. Enkelithän olivat antaneet ohjeen, ettei taakseen saanut katsoa: "Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi" (j. 17).
Lootin vaimo kuitenkin "katsoi taaksensa" - ja sillä oli traagiset seuraukset. Raamattu mainitsee vain yhdellä lyhyellä jakeella tuon tapahtuman. Kuitenkin itse Jeesus puhuu siitä evankeliumissakin:
"Muistakaa Lootin vaimoa!"
(Luuk. 17:32).
Asiayhteys, jossa Jeesus tuon lauseen sanoi, kertoo meille miksi meidän tulee muistaa Lootin vaimoa. Jae jakso, jossa nuo sanat ovat, on otsikoitu: "Ihmisen Pojan päivä." Siinä puhutaan ajasta, joka on Nooan ja Lootin aikojen kaltainen. Silloinkin tapahtuu samanlaisia asioita, myöskin tuomioita. Seuraavat jakeet kertovat meille, miksi meidän pitää muistaa Lootin vaimoa:
"Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, se kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen"
(Luuk. 17:31-33).
Voimme(ko) uskoa siihen, että syy siihen, miksi Lootin vaimo katsoi taakseen, oli se, että hän sydämessään oli kiinni siinä, mikä jäi Sodomaan - kenties moniin asioihin ja elämään siellä; erityisesti omaisuuteen. Samaa asiaa mielestäni Jeesus painottaa, kehottaessaan meitä muistamaan Lootin vaimoa. Ihminen, joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa - ei kiinnitä sydäntään siihen, vaan siihen mikä on Jumalan tahto hänen elämässään - löytää sen. Mieleeni nousee kaksi Jumalan Sanan kohtaa, jotka hyvin kuvaavat tätä asiaa:
"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä"
(Kol. 3:1-2).
"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan"
(Matt. 6:33).
Lootin, hänen vaimonsa ja tyttäriensä vitkastellessa lähtöään Sodomasta, oli "ilmassa" havaittavissa jo se asia, että kaikkea, mitä jouduttiin jättämään Sodomaan, oli vaikea jättää.
Meidänkin on hyvä muistaa Jeesuksen sanat: "Muistakaa Lootin vaimoa!"
Miltähän Aabrahamin sisimmässä liikkui, kun hän katseli Sodoman ja muiden lakeuden kaupunkien tuhoa:
"Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä, katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko lakeuden, ja katso; maasta nousi savu, niinkuin pätsin savu. Kun Jumala tuhosi sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut"
(1. Moos. 19:27-29).
Se, mitä Raamattu Lootista ja hänen perheestään kertoo, on toisaalta aika surullinen. Tähän loppuun haluamme vielä lukea ne loput jakeet, mitä heistä kerrotaan:
"Ja Loot lähti Sooarista ja asettui vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa; ja hän asui luolassa, hän ja hänen molemmat tyttärensä"
(1. Moos. 19:30).
Sinne Loot tyttärineen kuitenkin joutui, minne enkelit olivat hänen alunperin käskeneet mennä. Syynä oli pelko. Raamattu ei kerro sen enempää heidän elinolosuhteistaan vuoristossa, kuin että he asuivat luolassa. Siellä asuessaan he tekivät hyvin outoja ja vääriä asioita:
"Niin vanhempi sanoi nuoremmalle: Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka voisi tulla luoksemme siten, kuin on kaiken maan tapa. Tule, juottakaamme isällemme viiniä ja maatkaamme hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisiä. Niin he juottivat sinä yönä isällensä viiniä. Ja vanhempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi. Seuraavana päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: Katso, minä makasin viime yönä isäni kanssa; juottakaamme hänelle tänäkin yönä viiniä ja mene sinä ja makaa hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen. Niin he juottivat sinäkin yönä isällensä viiniä; ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi. Ja niin Lootin molemmat tyttäret tulivat isästänsä raskaiksi"
(1. Moos. 19:31-36).
Teko oli väärä, vaikka motiiviksi annettiinkin tietynlainen selitys, miksi niin piti toimia. Teko oli synti Jumalan kasvojen edessä. Syntiin osallistuivat sekä Looot, että hänen tyttärensä. Kun vanhempi tyttäristä synnytti lapsen, annettiin hänelle nimi Mooab. Hänestä polveutuvat mooabilaiset. Nuoremman tyttären synnytettyä lapsen, annettiin tälle nimi Ben-Ammi. Ammonilaiset polveutuvat hänestä (1. Moos. 19:337-38). Mooabilaista lukiessamme Raamatusta, näemme kuinka he olivat vastustajia - ja siksi vihattuja - israelilaisille monella tavalla. Kuitenkin Jeesuksen "esiäiti" - ja myös Daavidin - oli mooabilainen Ruut. Ammonilaiset - Ben-Ammin perilliset - olivat samoin "okaana" israelilaisille.
Lopetamme tällä kertaa toteamalla, että luisuminen lihallisuuteen saa monenlaisia ikäviä - huonoja - asioita aikaan.
Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Sydämelliset onnittelut vaarilta ja mummilta - vielä tässäkin - yhdelle "täysi-ikäisyyden rajapyykin" tänään ylittävälle lastenlapsellemme, Mirolle! Vuodet ovat vierineet todella nopeasti. Tuntuu, että eihän siitä ole kuin hetkinen, kun Mirokin pienenä "pojannallikkana" pyöriskeli keskuudessamme! 18 vuotta - se on tärkeä virstanpylväs nuorenmiehen elämässä. Jumala sinua, Miro, runsaasti siunatkoon! Jeesuksen seurassa tulevat vuodet ovat hyviä ja elämisenarvoisia! Kiitos Jumalalle sinusta!
Torstai, Kiirastorstai. 3.4 astetta, auringon puolella, silloin kun nousin uuteen päivään. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Pietarinkirjettä. Rukousta. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Kävin tk:ssa verikokeissa. Lääkäri haluaa nähdä, onko poisleikatussa haimassani - ei kuitenkaan siinä poisleikatussa, vaan siinä osassa, mitä sisälläni on jäljellä - tapahtunut mitään edistymistä. Ts. tuottaako se haimaentsyymiä minkä verran. Viimeksi kun on sellaisia arvoja otettu, lukema taisi olla jotain 0.2, tai sinnepäin. Kävin samalla reissulla kaupassa. Ja kyllähän aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Kävin vielä varaamassa soittoajan lääkärille ihan paikanpäällä.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 52. Lähettelin sitä s-postilla niille, joille se menee sitä rataa. Rintamaposti ilmestyy kuukausittain.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevaa kirjoitusta.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kävivät meillä. Tulivat Ehtoolliskokouksesta rukoushuoneelta. Toivat Pääsiäistervehdykseksi kukkia ja kortin. Joimme kahvia/teetä ja söimme pizzaa, yms.
Jatkoin alussa olevan kirjoituksen loppuun.
Laitan tämän "blogisen" loppuun vielä myös Rintamapostin 54.
Siunausta!
Ps. Hänessä meillä on lunastus , syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti