16.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 53.
Viimeksi tällaisen otsikon alla olimme toissapäivänä. Lukiessaan näitä polveilevia tekstejä, voi kukin peilata elämäänsä ja lukemaansa tuohon "kyselevään" otsakkeeseen. Joudumme kenties toteamaan, että monenlaista on asiaa, joka haluaa olla viemässä meitä siihen suuntaan, että Jumala jää elämässämme "kehälle" - kuinka monennelle sijalle, sen voi Pyhä Henki meille itse kullekin osoittaa. Se on armoa, että Hän osoittaa. Voimme itse olla muuttamassa elämämme tärkeysjärjestyksien paikkoja - silloinkin kun olemme sotkeneet elämämme oikein kunnolla. Tätä ajatuskulkua voi kukin mielessään jatkaa - tietenkin, jos haluaa.
Käännämme Raamatun auki 2. Tim. 3. lukuun. 1938 käännöksessä luku on otsikoitu: Viimeisien päivien ihmiset. 1992 käännös otsikoi sen: Lopunajan ihmiset. Varmuuden vuoksi luemme - ties monennenko kerran - luvun alusta:
"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin ... epäsopuisia" (2. Tim. 3:1-3).
Edellä olevaa yhdeksää ominaisuutta olemme jo ennättäneet käsitellä jonkin verran. Nyt on vuorossa viimeisten päivien ihmisten ominaisuus: "epäsopuisia." Näemme, että kaikki nämä ominaisuudet jollakin tavalla kietoutuvat yhteen - ja miksipä ei niin olisi; ovathan ne kaikki syntiinlankeemuksen seurauksena meihin tulleen turmeltuneen lihan aikaansaannoksia.
1992 käännöksessä on "epäsopuisia"-sana käännetty sanalla: "leppymättömiä." Raamattu Kansalle-käännös (2000) käyttää myös "leppymättömiä"-sanaa. Aapeli Saarisalon Uuden testamentin käännöksessä (1978) on sana: "epäsopuisia."
Alkukielen, kreikan, sana on "aspondoi" (Novum 4. s. 372. Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983), sovintoon taipumaton, epäsopuisa (Novum 5, Sanakirja, s. 182 Raamatun Tietokirja, Vantaa 1984). Novum 4, s. 373, sanoo: "Epäsopuisia (aspondos), leppymättömiä ja kovia, sellaisia, jotka eivät halua tehdä sovintoa."
Kansojen historia on täynnä "epäsopuisuutta." Se on ilmennyt eri kansojen keskeisissä suhteissa - ja ilmenee koko ajan. Sama ilmiö on nähtävissä myös kansakuntien sisällä - meillä Suomessakin. Sitä on nähty historian kuluessa luokkataisteluina ja eri ihmisryhmien välisinä selkkauksina.
Saamme myös kuulla, lukea ja nähdä - historiassa ja nykyajassa tapahtuneesta - eri sukujen keskellä olleesta ja olevasta epäsovusta; sovittamattomista asioista, joissa ollaan oltu leppymättömiä loppuun asti, jopa sukupolvesta toiseen. Tällainen epäsopu on saanut aikaan monenlaisia murhenäytelmiä ja pilannut monen ihmisen elämää/elämän.
Mitä onkaan epäsopu saanut - ja saa - aikaan perheiden elämässä. Sellainen tilanne voi alkaa niin monesta asiasta; ja sitten se vain jatkuu ja jatkuu, haitaten ja pilaten perheen elämää. Epäsopu on yleensä hyvin tarttuvaa lajia. Vanhempien välillä voi olla jatkuvaa epäsopua, jopa määräämättömän ajan kestävänä. Ei haluta leppyä ja "puhdistaa ilmaa." Lapsiinkin voi tarttua epäsopuisuutta ja riitaisuutta, joka haittaa heidän keskinäisiä suhteitaan - ja jatkuu hyvin herkästi heidän myöhemmin perustamissaan perheissä, vaikkeivat he sitä haluaisikaan. Lasten ja vanhempien välillä voi myös olla jatkuvaakin epäsopua, johon ei puututa, tai ei osata puuttua - tai ei haluta puuttua. Perhe-elämä voi olla epäsovusta johtuen viemässä perheen jäseniä erilleen toisistaan. Se myös saa aikaan puolueita perheen sisälle. Epäsopu rikkoo kodin ilmapiiriä; siellä ei ole rauhaa ja sopusointua.
Kaikkialla, missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, voi ilmetä epäsopua. Se on aina rikkovaa ja haavoittavaa; se saa aina aikaan huonoja asioita.. Se luo työpaikoille huonoa ilmapiiriä ja pahaa oloa - jopa työpaikkakiusaamista. Se saa aikaan kouluissa ja opiskelupaikoissa "huonoa henkeä" - sen ilmentymää on koulukiusaaminen.
Säästyvätkö hengelliset yhteisöt epäsopuisuudelta? Emmehän me säästy - emmekä ole säästyneet. Seurakunnassakin voi olla paha olla tästä syystä johtuen - tai pienemmässä uskovien ryhmässä. Seurakuntien vanhimmistoissakin - ja neuvostoissa, valtuustoissa, johtoryhmissä; millä nimellä niitä kutsutaankin - voi ilmetä pienempää, taikka suurempaa epäsopua, joka ilman muuta haittaa seurakunnan elämää. Seurakunnan keskellä voi olla epäsopuisuutta - jopa pitkäaikaista leppymättömyyttä -.joka voi saada aikaan puolueita. Epäsopuisuudesta johtuen on lähdetty pois seurakunnasta, johonkin toiseen seurakuntaan, tai ei minnekään seurakuntaan. Näin on tapahtunut - ja tapahtuu tulevaisuudessakin - työntekijöidenkin ja johtoryhmiin kuuluvien kohdalla. Tästä syystä on jopa perustettu uusia seurakuntia - joista usein tulee ns. "kierrätys- tai tynkä-seurakuntia." Pienikin seurakunta voi kokea epäsovun niin rajuna, että syntyy "pahaa jälkeä."
Voisimme luetella kirkkokuntien-, herätysliikkiden-, järjestöjen-, jne. keskellä epäsopuisuudesta johtuvia jakaantumisia ja muita vaikeuksia. Oma lukunsa ovat samasta syystä johtuvat ristiriidat ja selkkaukset - jopa oikein väkivaltaiset sellaiset - eri tunnustuskuntien välillä.
On suuriarvoinen - Jumalan tahdon mukainen - asia, jos epäsopuisuudesta päästään anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen kautta mahdollisimman nopeasti pois. Sillä, että asioita ei päästä sopimaan, on kohtalokkaat seuraukset. Ihmisen/ihmisten ollessa lihallisessa "epäsopu"-tilassa, hän ei aina muista/välitä, että siinä menetetään paljon sitä siunausta, jota Jumala haluaisi meille ja kauttamme antaa.
Tässä virikkeitä aihepiiriin, johon tänään siirryimme. Ihmiset ovat suuremmassa määrin - ja voimakkaammin ilmenevin muodoin - epäsopuisia viimeisinä päivinä. Se on yksi piirre - monien muiden huonojen piirteiden kanssa - joka vaikuttaa, että viimeisinä päivinä on oleva vaikeita aikoja. Elämme juuri parhaillaan niitä aikoja - ja ajat eivät tule paranemaan.
Tähän loppuun haluan kuitenkin laittaa Jumalan ajatuksen Sanasta.
"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja ette katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä e mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,..."
(Fil. 2:1-5)
Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Perjantai. 2.4 astetta pakkasen puolella klo 7 maissa. Siniseltä taivaalta aurinko paisteli.
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluun 8:ksi.
Kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.
Kahvia.
Kävin kävelemässä urheilukentällä 6 km. Rata on ystävällinen "rupille", eli keholle, se kun on pehmeämpi kuin asfaltti. 270 m oli radasta jo sulana. Taivas sininen. Lämmintä.
Menin kentältä suoraan hakemaan Danielin klo 14 koulusta. Kävinpä kaupassakin.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Kahvia.
Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasin Isännän pöydässä ohjelmaa vähän. Terhi-Marja ja Denis käväisivät.
Katselin Israel- ja muut uutiset.
Siunausta!
Ps. "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen" (Ef. 3:20, 21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti