12.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 50.
Siitähän sitä - rakkaudettomuudesta - on viimeksi puhuttu. Siitä aiheesta jatkamme. Ihminen on turmeltuneen luontonsa puolesta valmis julmiin asioihin ja tekoihin. Voimme olla osoittamassa rakkaudettomuutta toisillemme fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Kuten aiemminkin on tullut todettua, ei rakkaudettomuus ole uusi asia, vaan sitä on ollut aina. Raamattu kuitenkin sanoo, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja, rakkaudettomuudestakin johtuen, ihan erityisessä mielessä.
Olen viimeaikoina lueskellut jälleen Gunnar Westinin kirjaa: Vapaan kristillisyyden historia (Ristin Voitto, Tikkurila 1975). Olen ostanut sen 1979 ja lukenut jo silloinkin. Pitkin matkaa siellä tulee esille valtavat vainot toisinajattelevia kristittyjä kohtaan. Suurina uskonpuhdistajina pidetyt miehet, kuten Zwingli, Luther ja monet muut, olivat vainoissa mukana - sillä vainoajien puolella. Puhumattakaan "paavilaisista." Yhteiskuntien valtaapitävien kanssa he hyväksyivät - ja antoivat sanansa noiden julmuuksien puolesta. Ne, joita vainottiin olivat erityisesti uskovien kasteen kannalla olevia uskovia - joita vainoajat nimittivät uudelleen kastajiksi. Erityisesti anabaptistit saivat kokea julmaa vainoa. Tuhansittain heitä poltettiin elävinä roviolla, hukutettiin ja mestattiin miekalla. Heille annettiin kovia vankeusrangaistuksia. Monet kuolivat vankilaan. Heitä karkotettiin. Heiltä otettiin pois kaikki heidän omaisuutensa, jne. Sellainenkin kirkkoisä kuin Augustinus - joka eli paljon aikaisemmin - oli hyväksymässä samanlaisia asioita.
Olivathan nuo uskonnolliset ihmiset tekevinään hyvää, noiden raakuuksien kautta. Oikeaoppisuuden nimissä oltiin niin julmia ja rakkaudettomia, kuin vain voi olla. Olen ajatellut: Tulikohan heille parannuksenteon päivä? Vai menivätkö he nuo raakuudet tunnollaan ikuisuuteen? Uskonto tappaa - monessakin mielessä - mutta Jeesus pelastaa. Emme mitenkään voi sovittaa edellä puhutun kaltaisia rakkaudettomia tekoja siihen sanomaan, jonka Jeesus toi tänne maan päälle.
Minä haluan sydämestäni olla yhtä jokaisen Jeesukseen uskovan kanssa, mutta Jumala kyllä Sanassaan tekee hyvin selväksi sen, minkälaisin edellytyksin voimme harrastaa hengellistä yhteyttä. Kaste - uskovien kaste - ei erota meitä toisista uskovista, vaan maailmasta. Jos joku Jeesuksen oma ei näe asiaa niin kuin minä, niin se ei ole minulle syy vetäytyä hänestä erilleen. Senkin haluan sanoa, että niitäkin ihmisiä on, jotka kyllä näkevät Jumalan Sanasta, että järjestys on tämä: Julistettiin evankeliumia. Ne, jotka ottivat sen vastaan - avasivat sydämensä Jeesukselle - antoivat kastaa itsensä. Nämä ihmiset muodostivat seurakunnan. Tämä on helppoa nähdä Raamatusta, jos omaa sisälukutaidon. Ei tarvita yliopistokoulutusta ymmärtääkseen. Siitä huolimatta he eivät halua/voi ottaa askelta kasteelle. Syitä on monia: Mitä ihmiset sanovat, jos teen niin? Joudunko pilkatuksi? Erotetaanko minut "synagoogasta?" Mitä mahdollisesti menetän?
Jos puhun itsestäni, niin minä menetin työpaikkani kasteelle menon vuoksi (vaikka sen menetinkin; eli jouduin siitä luopumaan, niin en pidä sitä minkäänlaisena menetyksenä). Tästä tuli nyt vähän pitkä johdanto siihen, mitä minun oli tarkoitus tuoda julki. Oletko koskaan ajatellut, mitä nämä ihmiset, joita vainottiin; poltettiin, hukutettiin ja mestattiin, joutuivat menettämään sen tähden, että he näkivät Jumalan Sanasta, että uskoessaan Jeesukseen heidän tulee sen jälkeen mennä kasteelle? Kasteelle meno, Jeesusta seuraten, maksoi heille kaiken. Siksi, hyvät uskovat ystävät, meidän tulee katsoa tätäkin asiaa oikeasta perspektiivistä. Haluan rohkeasti kantaa sellaisen uskovan nimeä, joka on uskoontulonsa jälkeen mennyt, Jumalan Sanaa seuraten, kasteelle - ihan siitäkin syystä, että se on tuhansille veljilleni ja sisarilleni maksanut heidän henkensä. Ja maksaa tänäkin päivänä.
Tämä kirjoitus kulkee taas "omia latujaan." Mutta, antaa vain kulkea. Puhuessamme rakkaudettomuudesta - jota Paavali kirjoittaessaan Timoteukselle, sanoo - profetaalisessa hengessä - ilmenevän viimeisinä päivinä niin suuressa määrin, että se on yksi vaikuttava tekijä siihen, että silloin on vaikeita aikoja. Rakkaudettomuus voi ilmetä niin "monenkirjavalla" tavalla.
Haluan lopettaa tämänkertaisen kirjoituksen Jumalan vastaukseen rakkaudettomuutta vastaan:
"...Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu"
(Room. 5:5).
Rohkaisen lukemaan Room. 5:nnen luvun alkua vähän laajemminkin.
Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna sanoo saman:
"Mitä tahansa tapahtuukin - tiedämme, että kaikki on hyvin, koska Jumala on antanut meille Pyhän Hengen, joka täyttää sydämemme hänen rakkaudellaan."
Jumalan rakkaus meissä voittaa rakkaudettomuuden meissä, kun se saa vaikuttaa. Jumalan rakkaus voi kauttamme vaikuttaa myös niin, että toisissakin oleva rakkaudettomuus voi sulaa ja väistyä. Joskus se tapahtuu sen jälkeen, kun Jumalan rakkauden täyttämä ihminen on jo poistunut - tai poistettu - elävien kirjoista.
Toivon voivani - jHs - jatkaa tästä ainoasta mahdollisuudestamme; kokea elämää, jossa rakkaus voittaa rakkaudettomuuden.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Maanantaissa matkustellaan. 1.5 astetta ylösnousun aikaan. Satoipi lunta.
Aamupalaa ja kahvia.
Ei tarvinnutkaan viedä koululaisia tänään kouluun, niin vielä vähän ns. leppäilin.
Lääkäri-täti soitteli "verkokkeijen" tulokset ennen 9. Tutkittiin haimaa, että onko siellä miten paljon toimintaa. Se kun silloin 2010 sairaalareissun aikana jouduttiin leikkaamaan pois, kun oli niin tulehtunut. "Liäkär" oli koettanut kaiken saada pois, mutta sinne oli jäänyt pieni osa jäljelle. Lukemat olivat aikaisemmin aika "anhittomat", mutta nyt hieman paremmat - lukema oli 0.5. Eikä se hyvä ole. Insuliiniahan sitä käytellään.
Luin Jaakobin kirjettä.
Ajelin Äänekoskelle. Siellä Toyota - toi ota - kaupassa käväisin. Toyota Avensis jäipi sinne ja mukaan lähti Toyota Yaris. Molemmat käytettyjä. Semmoista(kin). Sain antaa yhdelle miehelle - jonka kanssa juttelin autoliikkeellä - kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. Samoin autonmyyjä-naiselle. Herra heitä siunatkoon pelastuksella!
Ruokaa heti kotiuduttuani - ja kahvia.
Kävin klo 14 "hakasemassa" Danielin koulusta - Yariksella. Poika katteli jonkin aikaa, ennenkuin huomasi minut. Ei tiennyt, että Yariksella hurautan.
Kahvia.
Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Laitoin takkaan tulen.
Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurailin uutisia.
Katselin Maalaislääkäri Kiminkisen Alfatv:sta.
Katselimme tänään You tubesta videon Espoosta, jossa poliisit keskeyttivät seurakunnan tilaisuuden ja veivät kaksi miestä mukanaan - pitivät ilmeisesti Koronasääntöjen rikkomuksena.
Siunausta!
Ps. "Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä" (1. Piet. 1:13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti