22.8.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 53.
Antiokian isoon kaupunkiin saapui evankeliumia "muutamien" miesten kautta - joita ei mainita nimeltä, mutta heidän julistuksensa kautta, kun he julistivat evankeliumia, tuli suuri joukko ihmisiä Jeesukseen uskoviksi. Kuten tulemme näkemään Antiokiasta - johon syntyi ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta - tuli evankeliumin leviämisen kannalta erittäin tärkeä paikka.
Ennenkuin menemme eteenpäin, haluan tuoda esille seuraavan: Meidänkään ei ole niin tärkeä asia saada nimeämme esille, kuin viedä evankeliumia eteenpäin Jumalan johdatuksessa ja työtoveruudessa; että saisimme olla mukana hedelmän kantamisessa Jumalan valtakuntaan. Lihamme, turmeltunut osa meissä, haluaisi nimeä; uusi luomus Kristuksessa haluaa, että olisimme Kristuksen kautta kätkettyinä jumalassa. Olkoon suurin ilomme olla Jumalan käytössä niin, että saamme olla Hänen työssään mukana, ja se, kun ihmisiä kääntyy Herran puoleen - Antiokiassa suuri oli se joukko.
Barnabaskin oli tullut Antiokiaan Jerusalemin lähettämänä, ja iloitsi siitä, mitä siellä Jumalan armon kautta oli tapahtunut.
Tapaamme uudestaan miehen, Sauluksen. Viimeksi tapasimme hänet, kun Jerusalemin veljet veivät hänet lähtemään Kesareasta Tarsoon, kun hellenistit tavoittelivat häntä tappaakseen. Barnabas nimittäin lähtee etsimään Saulusta:
"Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan" (Apt. 11:25).
Näin tehdessään Barnabas, joka sai olla viemässä Jerusalemissa Saulusta opetuslasten yhteyteen, kun siellä entistä vainoojaa pelättiin, sai nyt olla johdatuksessa, tuomassa häntä Antiokiaan:
"Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi" (Apt. 11:26).
Näistä veljistä, Barnabaksesta ja Saulista kuulemme vielä. He saivat jo Antiokian seurakunnan alkuvaiheissa olla suureksi siunaukseksi uskoon tulleille. Se on tänä päivänäkin oikein tärkeä asia, että uskoon tulleet pääsevät hyvin alkuun uskossaan: kasvamaan oikeaan suuntaan. Vaikka en tarkoituksellisesti etsikään laiminlyötyjä asioita seurakuntien elämästä, niin on harvinaista, että tämä asia olisi hyvin hoidettu. Se johtuu näyn puutteesta asiaan, välinpitämättömyydestä, perinteestä, tai siitä, että sitä ei ole helppo järjestää, koska ei ole ihmisiä, joilla olisi kykyä siihen, tai jos on kykyä, en enemmän halua muihin asioihin kuin tähän.
Antiokia oli se paikka, jossa otettiin käyttöön meille niin tuttu sana; siellä alettiin ensiksi kutsua opetuslapsia kristityiksi. Sen merkitys on: Kristuksen seuraaja. Nimityksen antoivat ulkopuoliset; näin heidät erotettiin muista ryhmittymistä. Paljon mahdollista, että nimitys oli alunperin pilkkanimi.
"Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan, Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. Niin opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille. Ja niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta" (Apt. 11:27-30).
En halua laajentaa nyt puhetta niihin asioihin, joista tässä puhutaan. Totean vain, että profeetoilla on seurakuntien ja kansojen elämässä nykyäänkin tärkeä rooli. Antiokiaan tuli useita profeettoja Jerusalemista, ja yksi heistä, Agabus, toi esille tuon sanoman nälästä, joka oli tuleva maailmaan.
Voimme todeta, että profeetoilla oli laajempi toiminta-alue, kuin vain paikallisseurakunta. Profetian armolahja on eri asia. Sen armolahjan Pyhä Henki voi vuodattaa useammalle uskovalle paikallisseurakunnassa.
Kysymmekin: Onko profeettoja, jotka tunnistamme sellaisiksi? Uskon, että on - ainakin pitäisi olla. Tarvitsemme/tarvitsisimme juuri nytkin voimakasta profeetallista ääntä kansamme elämään - ja seurakuntien elämään. Herra, nosta heitä! Anna heidän äänensä; Sinulta tulleen sanomansa, tulla kaikkien kuultavaksi - ja toteltavaksi!
Huomionarvoista on, että Antiokian seurakunnassakin oltiin valmiit auttamaan toisia uskovia; Barnabaan ja Sauluksen kautta he lähettivät avustusta Juudeassa asuville veljille - varojensa mukaan.
Jatkan - jHs.
______________________
Tiistai. 14.7 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin kylällä monistuttamassa kutsuja Nuotioiltaa varten.
Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.
Kahvia.
Kävin silmänpohjakuvauksissa terveyskeskuksessa. Kerran vuodessa diabeetikoilla.
Tk:lta suoraan ajelin Kannonkoskelle. Jakelin 247 kutsua keskustaan pe. 25.8. klo 18 olevaan Nuotioiltaan. Samalla myös hengellistä luettavaa. Laitoin myös ilmoitustauluille ilmoitukset. Tervetuloa mukaan!
Palattuani Kannonkoskelta kahvia.
Kirjoitin.
Poljeskelin n. 30 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa.
Seurailin jonkin verran Yleisurheilun MM-kisoja.
Katselin uutiset - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä" (Kol. 2:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti