27.7.
Ensin herättiin puhelinsoittoon - etelästä tulee aina silloin tällöin puheluita. M-L sitten kuiten nousi ennen minua - eli minusta tuli meistä kahdesta se unikeko, koska tänään on unikeonpäivä. Söim me aamupalaa ja joimme kahvia. Taivas oli harmaa. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä.
Ulla käväisi - oli kerännyt tuosta rannasta vähän hilloja.
Kävimme M-L:n kanssa tuossa järven takana keräämässä kaksi ämpärillistä hilloja - eikä siinä mennyt kauan. Tosin on tunnustettava, että pangit olivat vain 1 kg:n jugurttipurkkeja. Hillaa kuiten oli ihan kerätä asti.Hyttysetkään eivät juuri haitanneet kun tuuleskeli sen verran.
Tultuamme pois jänkhältä alkoikin sataa. Söimme.
Otin hillajängän laitamilta vähän vastaksia kainalooni. Tein niistä pari vastaa sisällä - ettei tarvinnut ulkona syöpäläisten syötävänä olla. Ovat nämä tunturikoivut sellaisia, ettei nistä hyviä vastoja tahdo saada. Kun vuolin kustakin oksasta kädensijaan tulevan kohdan puolta ohuemmaksi, niin ei tullut niin paksu kädensija.
Hieman ennen 18.30 lähdin jaloillani kohti Leppäjärveä - Salmelle saunaan. Hieman tihkutteli vettä. Oikein mukava lenkkisää. Koivun lehdet tuoksuivat. M-L meni autolla. Matkaa kertyi 8.5 km. Menin sen alle 7 min/km. Sauna olikin heti kohta valmis. Paavon kanssa menimme ensin lauteille. Vastaakin käyttelimme - emme kuiten niitä vastoja, joita tänään pari tein ja Paavolle vein. Mukava oli saunoa ja löylyn oton jälkeen takapihan puolella terassilla vilvuutella. Saunan päälle maistuivat tee ja Ullan laittamat hyvät tarjoilut. Mukava oli käydä. 22 jälkeen ajelimme Palojärvelle. Komeasarvisia poroja oli mökin ympärillä. Taivaalla synkkiä pilviä.
Siunausta!
Ps. "Miksi teistä on niin uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?" (Ap.t. 26:8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti