Kiehisen vuolijan Blogi

7.7. Täällähän sitä Syktyvkarissa - Veikko, nuorin veli ja minä - me suomalaiset nousimme uuteen päivään. Keittelin kahvit, jonka kanssa eväitä. Luin 1. Johanneksen kirjettä. Rukoilimme kolmisin - met "härmäläiset". Muutimme majapaikkaa - samassa talossa - kukin omiin huoneisiin. Edellisen aamuyön nukuimme lattialla. Hyvin nukutti. Myöhemmin kävimme syömässä tuossa lähellä ruokalassa. Minulla oli mahdollisuus toteuttaa tänään yksi "iso juttu" - minulle iso ja joillekin vielä isompi - sellainen Jumalan ja minun projekti, johon valmistautuminen on kestänyt... Kävin 1 h 25 min. "kävelynomaisella" lenkillä. Samalle reissulla jakelin ihmisille hengellistä luettavaa - lapsille "Tunnetko kuninkaan" -vihkosia ja aikuisille "Tie Jumalan luo" -vihkosia. Tänään kuulimme myös, että tämän ison maan johtaja on tänään allekirjoittanut "sen uuden lain". Senkin kuulimme, että sen pitäisi astua voimaan 22.7. Teetä ja iltapalaa. Alkoi sataa vettä ennen 20. Maahanrekisteröitymisasioita. Tämä nyt-aika, jota elämme parhaillaan, on varmaan taitekohta tietyissä asioissa tämän todella ison "elopellon" keskellä. Rukoillaan edelleen, sillä Jumalalla - elon Herralla - on aina kaikki mahdollisuudet. Tulee vain mieleen jostakin syystä Egyptin faarao ja Jumalan kansa Israel. Lopun muistamme. Jumala paadutti faaraon sydämen näyttääkseen hänessä kunniansa. Jumalan taloudessa on monenlaisia astioita - myös vihan astioita. Kaikkein oleellisin asia on suhteemme Jumalaan. Se ratkaisee miten suhtaudumme Jeesuksen seuraamiseen silloin kun se maksaa. Fiilistelypohjalla eläessämme emme selviä. Voi jopa olla niinkin, että on esim. sellaisiakin tilaisuuksia, joissa luulemme Pyhän Hengen olevan voimakkaasti läsnä, eivät olekaan sellaisia. Onkin kyse vain ihmisten tekemästä "hyvänoloisesta fiiliksestä". Tarvitsemme yksinkertaisesti juurtumista Sanaan ja Kristukseen. Tarvitsemme elämää, johon Pyhä Henki antaa voiman. Elämää, johon Pyhä Henki voi yhtyä. Monien seurakuntien - ja meidän yksilöuskovien - elämässä ei tapahtuisi paljonkaan muutosta vaikka Pyhää Henkeä ei olisi olemassakaan. Myrskyjen tullessa pysymme pystyssä vain Kristukseen juurtuneina. Myrsky puhdistaa. Se seuloo uskovia. Juurru Kristukseen! Älä tuudittaudu elämään elämää, johon eivä koettelemukset kuulu - myöskään yhteiskunnan taholta, tai jotenkin muuten. Elämme ajassa, jossa "myrskyvaroitukset" ovat kuultavissa ja nähtävissä. Kuulemmeko? Mitkä ovat reaktiomme? Siunausta!