10.3.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 30.
Jatkoa seuraa eilen aloitettuun asiaan. Ja alkuhan sille oli: Ihmiset ovat silloin - viimeisinä päivinä - kiittämättömiä. Tässä heti alkuun haluan sanoa, että vaikka kaikki Jumalan Sanan opetus - Jumalan puhe - kiitollisuudesta, kiitoksesta ja kiittämisestä, on "niin ja aamen", pysyy totena myös se, että:
"...hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille"
(Luuk. 6:35b)
Siksi meitäkin heti tuon lukemamme perään kehoitetaan:
"Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen"
(Luuk. 6:36).
Meilä kenelläkään ei ole varaa - eikä oikeutta - osoitella ketään. Vanha, paljon käytetty, totuushan on, että jos yksi sormemme osoittaa väärässä mielessä jotakin ihmistä, niin neljä sormeamme osoittaa omaan rintaamme. Eri asia on se, että tuodaan esille mitä Jumala Sanassaan meille sanoo, eikä olla välinpitämättömia, eikä leväperäisiä sellaisissa asioissa. Tällaisessa "oikein toimimisessa" kyse lähimmäisen rakkaudesta.
Kiittäesssämme Jumalaa, osoitamme Hänelle kunnioitusta. Mitä ajattelet seuraavanlaisesta kiittämisestä:
"Niin hän puhui vielä muutamilla, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: Jumala minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenykset kaikista tuloistani. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana (vanhurskaana, 1992 käännös) kuin se toinen; (tuo toinen ei, 1992 käännös) sillä joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
(Luuk. 18:9-14).
Ei taida olla tuo, Jeesuksen, vertauksen kautta opettama asia, totta vain parintuhannen vuoden takaisissa tilanteissa. Lihassamme tapahtuva uskonnollisuus kykenee tuohon samaan tänäänkin - tässä ja nyt. Sokeudessamme voimme kiittää tuollakin tavalla; korottaen itseämme - Jumalan edessä - toisten yläpuolelle. "Fiksuina ihmisinä" osaamme toki toimia paljon hienovaraisemmin ja peitellymmin, mutta kyseessä on sama asia. Jumala ei odota meiltä tuollaista kiitosta - mutta meidän on muistettava: Jumala on hyvä myös meille kiittämättömille ja pahoille - ja niille, jotka meidän mielestämme ovat sellaisia, tai kiittävät väärällä asenteella.
Edellä esillä ollut asia johtaa ajatukseni "kiitoksen kipeyteen." Ennenkuin jatkan, haluan sanoa kuitenkin sen, että olemme liian vähän sydämestämme kiitollisia toinen toisillemme.. Se voi johtua siitä, että " ei ole tullut tavaksi" toimia niin. Nousee mieleeni sanonta: Kissakin elää kiitoksella. Liekö olemassakaan tuollaista sanontaa. Joka tapauksessa kiitoksella toinen toisellemme on tärkeä sijansa ihmiselämässä. Kiitttäminen tässä mielessä on vähän niinkuin silittäisi kissaa myötäkarvaan. "Vastakarvaanhan" meillä on kyllä kykyä toisiamme silitellä; ts. tuoda esiin sitä moitteen puolta. Oikeanlainen kiitoksen antaminen toisillemme antaa ihmeesti "potkua elämään" - jopa perheeseen. Se parantaa jopa ryhtiä melkoisesti.
Miksi emme anna kiitosta toisillemme enemmän? Antakaa anteeksi, jos olen kohdallanne väärässä, mutta jos itseäni ajattelen, niin yksi syy on/voi olla itsekkyys. Emme/en halua olla antamassa kunniaa toiselle; se on ikään kuin minulta pois; ja nostaa toista minun kustannuksellani. Emme voi ajatella tuollaisen asian suhteen, että "sehän on ihan luonnollista." Se on kyllä luonnollista, mutta se on lihallista ja juontaa juurensa syntiinlankeemukseen. Silloin Pyhä Henki haluaa näyttää sen meille synniksi, josta on tehtävä parannus. - ja silloin on tehtävä parannus.
"Kiitoksen kipeys" voi juontaa juurensa ihmisten kohdalla myös siitä, että meitä/heitä ei ole juurikaan huomioitu - kenties muuten kuin huonolla tavalla - lapsuudestaan asti. Tämä voi johtaa huomion hakemiseen tavalla jos toisella - erittäinkin huonoilla tavoilla. Näin voidaan saada hyväksyntää ja kiitosta, joka voi viedä yhä uusiin huonoihin asioihin. On paras vaihtoehto, että ihminen saa kiitosta ja hyväksyntää "oikeilta suunnilta"; oikeista paikoista ja oikeilta ihmsiiltä. Osaisimmepa olla niitä ihmisiä! Vanhemmat, isovanhemmat, seurakunta ja uskovat ystävät voivat olla sellaisia. Heitä on myös niiden ihmisten parissa, jotka eivät ole uskovia, jne. Joskus voimme tehdä seurakunnassakin työtä - ja olla ahkeria - saadaksemme huomiota ja kiitosta. Tämä ei ole moite mihinkään suuntaan - me vain olemme sellaisiakin.
Itsekkyytemme ja lihallisuutemme voi olla seuraavanlaisissakin asioissa - joissa haluamme saada kiitosta ihmisiltä - tulemassa esille:
"Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niinkuin tekopyhät tekevät synagoogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen,mikä on salassa, palkitsee sinut. Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin: He asettuvat mielellään synagoogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi,sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut"
(Matt. 6:1-6).
Jos haluamme palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme niin/siksi että saisimme siitä kiitosta ihmisiltä, silloin emme saa kiitosta - Jumalan palkitsemista - siitä Jumalalta. Palkkamme on silloin vain ihmisten meille antama kiitos. Kun kohdallamme tapahtuu tuollaista Jumalan palvelemista - ja sitähän tapahtuu - haluaa Pyhä Henki meidän kiinnittävän huomiotamme siihen ja johdattaa meidät parannuksenteon paikalle. Lihamme haluaa kiitosta ja kunniaa. Älkäämme antako sen kuitenkaan hallita elämäämme, vaan pyrkikäämme elämään ja toimimaan kaikessa niin, että se koituu kiitokseksi ja kunniaksi Jumalalle. Saakoon tapahtua niin, että myös monet ihmiset nostavat kiitoksensa Jumalalle tekojemme tähden. Kun tähän pyrimme, voivat tekommekin olla kiitosta Hänelle. Pyhän Hengen kanssa me siinä onnistumme ja pääsemme eteenpäin - ja siihen kuuluu parannuksen tekeminen elämässämme, uskoakseni niin kauan kunnes uskomme vaihtuu näkemiseen. Emme halua olla kiittämättömiä viimeisinäkään päivinä.
Jatkan seuraavalla kerralla - jhs.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Sydämelliset Auroranpäiväonnittelut, vaarilta ja mummilta mukavalle lapsenlapsellemme, Milena, Inka, Auroralle!
Keskiviikko. 15.2 astetta pakkasta noustessani. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Klo 8 oli ollut n. 28 astetta. Aamulla tuli viesti Terhi-Marjalta, että Emiliaa ja danielia ei tarvitse viedä tänään kouluun, vaan isä-Denis vie. Eihän siinä sitten muuta kuin herätyskello puhelimesta pois päältä ja täkkiä päälle.
Aamupalaa ja kahvia. luin Tiituskirjettä. Rukousta.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
M-l kävi kylällä kauppa-asioilla.
Ruokaa. Savuporokeittoa ja M-L:n juuri tekemää hyvää keto-pizzaa. Kahvia.
Kävin hiihtämässä 50 min. lenkin Tarvaalan ladulla. 10 astetta pakkasta. Sininen taivas ja auringonpaiste.
Kahvia.
Laitoin takkaan tulen.
Poljin kuntopyörää yli 30 min. Lueskelin samalla kirjaa.
Kävin saunassa.
Luin kirjaa.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasin uutisia - myös aina mielenkiintoisia uutisia Israelista. Siunataan Israelia ja rukoillaan siellä pian olevien parlamenttivaalien puolesta.
Siunausta!
Ps. "Sen tähden, jokainen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa" (Jeesus, Matt. 10:32, 33).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti