8.3.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 28.
Palaamme taas tämän otsikon pariin. Edellinen kirjoitus siihen oli 4.3. "Peilatessamme" sitä, mitä "tässä sarjassa" on tähän mennessä tuotu julki, huomaamme, että voi todellakin käydä niin - hyvin monista syistä - että Jumala on joutunut/joutumassa "sivurooliin" elämässämme. Tämä vaara koskee meitä kaikkia.
Tämänkertaisen kirjoituksen loppuun päästyäni toivon, että käsittelyssä oleva aihepiirimme tulee loppuunkäsiteltyä. Sehän on tämä:
"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia"
(2. Tim. 3:1-2).
Mitä tästä - ja muusta - on sanottu aiemmin, voit lukea aikaisemmista teksteistä.
Lapsuusaika on nopeassa tahdissa ohi menevä aika. Silloin kuitenkin lasketaan perustusta lapsen tulevalle elämälle, jolla on vaikutusta hänen elämänsä suuntautumiseen. Tästä johtuen - mikäli suinkin mahdollista - meidän ei tule antaa tärkeiden lapsuus- ja nuoruusvuosien "luistaa käsistämme."
Vaikka emme voikkaan vaikuttaa kaikkien asioiden lopputulokseen, meidän on kuitenkin haluttava olla vanhempina vaikuttamassa lastemme tulevaisuuteen. Pelkkä kuuliaisuuden ja kunnioituksen vaatiminen ei riitä, vaan kasvattajien on vaikutettava siihen, kuinka se tapahtuu ja mitä se tarkoittaa. Lasta ei voi alkaa kasvattamaan vasta vuosien kuluttua syntymästä, vaan heti kun hän tulee perheeseen. On hyvä muistaa aina, että - uskovien kohdalla - pyrkimyksenämme tulee olla se, mitä Raamattu sanoo:
"...vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan"
(Ef. 6:4).
Isänä ja äitinä toimiminen ei ole "helppo laji." Jos harrastaisimme "sanailua", niin voisimme sanoa, että isänä ja äitinä "oleminen" - pelkkä oleminen, ilman, että haluamme ottaa vastaan sen tuoman haasteen, voi lyhyellä tähtäimellä olla helppoa, mutta johtaa huonoihin tuloksiin. Kasvattajina tarvitsemme pitkäjänteisyyttä - ei ole kyseessä pikajuoksu, vaan ultramaraton. Rakkauttamme ja lujuuttamme - ei puhuta kovuudesta - koetellaan monta kertaa; kenties pitkiäkin jaksoja.
"Sillä ihmiset ovat silloin vanhemmilleen tottelemattomia"; lauseella on paljon tekemistä kasvatuksen kanssa. Siksi meidän on kasvatettava lapsiamme pienestä pitäen, että he oppivat sydämestään olemaan kuuliaisia vanhemmilleen ja kunnioittamaan heitä. Vanhempien tulee kunnioittaa lapsiaan ja kaikkien perheenjäsenten toisiaan. Epäonnistumisen tulee olla sallittua - sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Jumalan tuntemista ja Hänen rakkautensa vaikutuspiirissä elämistä on pidettävä perheen elämässä keskeisellä sijalla.
Lapsemme tekevät kuitenkin henkilökohtaisesti päätöksensä erilaisten asioiden suhteen. Vääränlainen kasvatus - johon sekin, että ei juuri ollenkaan kasvateta, kuuluu - voi saada aikaan sen, että lapsi jo varhain alkaa ajatella ja toimia väärällä tavalla. Näin voi käydä siitä huolimatta, että olemme pyrkineet kasvattamaan heitä parhaan kykymme mukaan.
On hyvä, että vanhemmat tietävät mitä lapsi tekee; miten hän viettää aikaansa. Siksi avoimien välien säilyttäminen on tärkeää. Kaverit ja ystävät voivat lyhyessä ajassa johtaa lapsen väärille poluille; elämään voi tulla vääriä asioita, joihin jää koukkuun. Kaverien vaikutus on todella suuri. Luja, sydämen asiana oleva, henkilökohtainen usko, on iso asia. Maailma houkuttelee monella tavalla. Siinä vanhemmat ovat usein "sormi suussa"; liian salliva ei tulisi/tule olla, rajoja rakkaudessa pitäisi/pitää asettaa. Samanikäisten - Jeesukseen uskovien - lasten ystävyys- ja kaveruussuhteet voivat olla olemattomia, johtuen siitä, ettei heitä oikein ole. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä olevien persoona vaikuttaa hyvin paljon - varmasti enemmän kuin ohjelmat - tietynikäisten haluamiseen olla mukana. Tietenkin persoonallisuus vaikuttaa kaikissa suhteissa kaikkiin. "Nettimaailma" voi viedä lapsia ja nuoria väärään suuntaan. Musiikki on tehokas "ase", joka voi viedä lapsen "sivuraiteelle" - enkä tarkoita pelkästään musiikkia, jossa on huonot sanat, tai jota tehdään palvelemaan sielunvihollista. Harrastukset voivat olla myös huonossa mielessä mukana kuvioissa. Tämä maailma haastaa lapsiamme ja nuoriamme monella tavalla - myös meitä kasvattajina.
Vanhempina haluamme, että lapsemme menestyvät. Tämä halu ei saisi koskaan kuitenkaan johtaa siihen, että heidän maallinen menestymisensä tulee meille liian tärkeäksi asiaksi. Meidän tärkein tehtävämme on auttaa lapsiamme elämään niinkuin luemme seuraavasta:
"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan"
(Matt. 6:33).
Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna sanoo samasta asiasta:
"...Hän antaa teille kaiken ilomielin, kun te annatte hänelle ensimmäisen sijan elämässänne."
Haluan lopettaa yhteen näkökulmaan, joka liittyy lopunaikaan ja koskettaa Jeesukseen uskovia perheiden jäseniä. Se tuntuu pahalta, mutta sitä Jeesus sanoo tulevan tapahtumaan:
"Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman"
(Matte. 10:21).
Pyrkikäämme laskemaan Jumalan Sanan mukaista perustaa lastemme elämään, että Sanasta tulee tärkein ohje heidän elämäänsä. Tarvitsemme paljon Jumalan armoa ja rakkautta kasvattajina, lapsina ja perheinä.
Lopetan tämän aihepiirin vähän näin "töksähtäen", sillä koko ajan "pukkaa" mieleen uutta asiaa tätä koskien. Emme voi/saa väheksyä vanhempina, emmekä lapsina, puheena olleen asian tärkeyttä. Kenellä on suurempi vasatuu - lapsilla, vaiko vanhemmilla? Haluaako Jumala antaa heille kaiken apunsa tähän asiaan?. Kyllä.
Näitä rivejä kirjoittelee pian 73 v täyttävä vaari, jolla on kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta. Voin sanoa, että paljon on takanapäin laiminlyöntejä ja virheitä lasten kasvatusta ajtellen. Monet asiat haluaisi tehdä toisin, jos voisi - kenties, jos uudelleen voisi elää, tekisi samat virheet. Kuitenkin: Suuri kiitosaihe on se, että Jumala on elämässämme ja lastemme kohdalla paljon suurempi kuin meidän virheemme. Hän voi tehdä paljon enemmän ihmeellisiä asioita, kuin me aavistammekaan. Hän on uusien alkujen Jumala. Luottakaamme Häneen!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Oikein hyvää Kansainvälistä Naistenpäivää kaikille tämän lukeville naisille!
Maanantaita. 12.8 astetta pakkasta ennen klo 7.
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi.
Rukousta.
Kävin viemässä Emilian kouluuyn 10:ksi. Hiihtoloma on ohi ja mummilan/vaarilan koulukyyti kulkee!
Rukousta. kahvia.
Tein lumitöitä - ne lumet, mitä nyt viikonloppuna tuli, putsailin pois.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
M-L kävi hakemassa Danielin koulusta kotiin.
Ruokaa - uunissa paistettua lohta, höyrytettyä porkkanaa ja parsaa - kahvia.
Kävin 1 h 40 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. Pääsin hiihtämään "värskiä" latua - tuttu ladunvetäjä tuli kelkalla vastaan. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Hanki hohti ja kimalteli. Puut täysin lumettomat. Eipä siitä sää ja keli juuri parane, hiihtohommia ajatellen. 6 astetta pakkasta aloittaessani. Yli 7 lopettaessani.
Laitoin tulen takkaan.
M-L kävi kylällä kauppa- ym. asioilla.
Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa ja teetä.
M-L teki täytekakun koristeita.
Seurailin uutisia.
Lueskelin vähän kirjaa sängyssä.
Siunausta!
Ps. "Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa..." (Ps. 42:3a).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti