20.3.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 37.
Väillä taas - muutaman päivän tauon jälkeen - "tätäkin lajia": eli, 4.2. aloittamaani "kirjoitussarjaa", otsikolla, joka on yllä. Edellinen siihen kuuluva kirjoitus oli 16.3. Kuten "sarjan" alussa kerroin, syntyi ajatus tällaisesta aiheesta hiihtolenkillä - eikä kyseessä ole asia, joka "olisi koetettu keksiä pähkäilemällä", vaan rukouksenhengessä suksiessani tuollainen ajatus "laskeutui sydämelleni." Täytyy sanoa, että onhan kysessä aika tärkeä asia, meitä uskovaisiakin ajatellen. Olen rukoillut, että voisin kirjoittaa Jumalan Sanan pohjalta. Olen huomannut, että asia on edennyt "omia polkujaan". Kenties joku lukija on saattanut ajatella, että kuinkahan tuokin kirjoitus sopii kyseisen otsikon alle. Taitavat ne kuitenkin sopia. Näkyvät vain jatkuvan nämä kirjoituket.
Nousipa juuri mielleeni - edellä sanottuun liittyen - erään laulun sanat:
"1. Oi Jeesus auta tiellä kilvoituksen,
niin että kerran voiton perisin
ja läpi myrskyävän elon meren
satamaan turvattuun mä saapuisin.
2. On monta vaaraa tiellä vaanimassa,
ja monta kiusaa matkaajalla maan.
On vihollinen houkutuksinensa
valmiina turmioon mua johtamaan.
3. Mä luotan, Jeesus, alkamaasi työhön,
ja itsen sulle annan kokonaan.
Sun valos loistaa synkimpäänkin yöhön
ja viittoo tietä ikikunniaan.
4. Siis kiitos, Jeesus, kanssasi saan kerran
mä juhlaan suureen, loppumattomaan.
Saan siellä laulaa ylistystä Herran
vapaana taisteluista synnin maan"
(HL 402. Antti Karvonen, Aimo Huttunen, Hengellinen Laulukirja, 3. uudistettu painos, Hengellinen Laulukirja, Vantaa 1992).
Olemme "johdattautuneet pitämään auki" 2. Kor. 3:1-5 kohtaa. Ihan noitakin edellä olevia laulunsanojakin milessämme pitäen, muistutamme mieliimme, useaankin kertaan jo lukemamme, tekstikohdan alun - sekä sen, missä kohdin tekstiä olemme menossa - sanat:
"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin ... epähurskaita..."
(2. Tim. 3:1, 2).
Kuten aiemmin olemme todenneet, sanoo uusin Kirkkoraamattu (1992) saman: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset ... ovat jumalattomia."
Koska vaikeat ajat johtuvat siitä, millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä, on meidän Jeesukseen uskovien oltava valvovia kristittyjä: Se on kilvoittelua, etteivät ne asiat, joista 2. Tim. 3:1-5 puhuu, valtaa sydämiämme ja me alamme loitontua Jumalasta. Voi käydä niin, että lopulta meillä on vain ns. jumalisuuden ulkokuori (2. Tim. 3:5: "...heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman." 1992 käännös sanoo saman: "...he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman..."), mutta elämä ja voima puuttuu. Voi käydä niinkin, että ei ole enää minkäänlaista jumalisuuden ulkokuortakaan - ei olla enää ulkonaisestikaan hurskaita, vaan epähurskaita ja jumalattomia.
Edellisellä kerralla puhuimme Lootista - voit lukea 16.3. päivän kohdalta siitä - ja siitä, kuinka hän asettui - "siirtyi siirtymistään", niinkuin Raamattu sanoo (1. Moos. 13:11-13) "telttoineen Sodomaan asti."
Kuten 1. Moos 13 luvusta näemme, antoi Aabraham veljenpoikkansa, Lootin, valita, mihin hän telttoineen ja laumoineen matkansa suuntasi, kun he erosivat toisistaan. Loot sai valita ns. "parhaat päältä." Väkisinkin nousee mieleen ajatus, että Loot teki väärän valinnan. Hän teki valinnan itse, siltä pohjalta, mitä silmään näkyi: "...Ja Loot nosti silmänsä ja näki, koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin asti niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin; ja he erkanivat toisistaan" (1. Moos. 13:10-11).
Aabrahamille hänen alueensa valitsi Herra: "Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kun Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet (Beetelin ja Ain väliltä 1.Moos. 13:3), pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan. Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle" (1. Moos. 13:14-18).
Voithan lukea kokonaisuudessaan 1. Moos 13 luvun, sekä lukuja ennen ja jälkeen sen. Näin saat hyvää kokonaiskuvaa puheenamme olevan Lootin elämästä. Ohimennen haluan kiinnittää huomiomme siihen, että Jumala lupasi alueet, joita Aagbraham sai katsella Beetelin ja Ain väliltä, kokonaan hänelle ja hänen jälkeläisilleen. Siksipä meidän ei tule lähteä mukaan "siihen huutoon", että ne kuuluisivat - edes pieneltäkään osaltaan - kenellekään muulle. Israel ei ole "miehittäjä" alueillaan, jotka sille kuuluvat Jumalan lupauksen mukaan. Tästä meidän on pidettävä kiinni ja seisottava Israelin rinnalla ja pidettävä kiinni Jumalan lupauksista. kansaansa koskien. Olemmehan huomanneet sen, että yhä kiihtyvällä vauhdilla juutalaista kansaa kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Tämä kaikki "voi raivostuttaa" meitäkin, mutta älkäämme antako lihan hallita itseämme tässäkään asiassa, vaan siunatkaamme Israelia, rukoillen sen puolesta - sillä, vaikka se maa ja kansa joutuukin käymään vielä läpi valtavan rankkoja vaiheita, niin Jumala pitää lupauksensa, jonka se Aabrahamille antoi. Niinkuin kaikki lupauksensa Israelia - ja kaikkia muitakin - koskien.
Oletko kiinnittänyt huomiota, että Aabrahamista - silloin vielä Abram - kerrotaan, että hän pystytti alttareita Herralle? "...Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa ensi kerralla oli ollut, Beetelin ja Ain välillä, siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä" (1. Moos. 13:3-4). Saman luvun lopusta luemme, että saavuttuaan Mamreen, hän myös rakensi alttarin: "Ja Abraham siirtyi siirtymistään telttoineen ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle" (1. Moos. 13:18).Jo aikaisemmin meille kerrotaan: "Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. ... Silloin herra ilmestyi Abramille ja sanoi: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan. Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt. Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä" (1. Moos. 12:6-8).
Raamattu nimittää Aabrahamia "uskon isäksemme." Viitoittakoon hänen elämänsä esimerkki meille, Jeesukseen uskoville, tietä, eläessämme Jumalan lapsina täällä maailmassa: "Rakentakaamme alttareita" Herralle! Älköön tuli sammuko rukousalttareiltamme! Niin tehdessämme Herra voi olla elämässämme elävällä tavalla, eikä Hän joudu "sivuroolin esittäjäksi" kohdallamme.
Lootista ei koskaan kerrota, että hän olisi pystyttänyt alttareita Herralle - silloin kuitenkin, kun hän vaelsi yhdessä setänsä, Aabrahamin, kanssa, hän varmasti oli osallisena "alttarihetkissä."
En aikonut - etukäteen - kirjoittaa niitä asioita, joita käsittelimme. Uskon, että Pyhä Henki johdatti näin - onhan tästä asiasta lupauksia Raamatussa; että Hän johdattaa.
Josko seuraavalla kerralla pääsemme siihen - jHs - mitä 1. Moos. 13:13 sanoo: "Ja Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä."
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvci@gmail.com
Puh. 040-0206858
_______________________
Lauantai. 1.2 astetta pakkasella noustessani. Harmaa taivas. M-L nousi ennen minua.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Rukousta.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin 1 h 40 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. Mukava sää ja -keli.
Kahvia.
M-L katseli vanhoja valokuviamme tuntitolkulla - ja niitä kyllä piisaa. Lähetteli niistä joitakin aina "perekuntamme vatsappiin." Terolta tulikin viesti, että pitäisi järjestää diakuvien ja valokuvien katselun viikonloppu/viikko.
Laitoin tulen takkaan.
Poljeskelin kuntopyörää liki 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Emilia ja Daniel käväisivät. Se on mukava juttu!
Kävin saunassa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Seurasin TV7:sta dokumenttiohjelmaa: Huuto Irakista. Kertoi marttyyreista. Koskettava. Suosittelen. Ohjaa kristillisyyteen, josta luemme Raamatusta.
Siunausta!
Ps. "...Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaasn opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apt. 5:40-42).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti