16.9.
Ei siinä .... mittää. Pilvinen päivä. Satoikin. Mutta mitäpä vikaa sellaisessakaan päivässä - riippuu mistä sunnasta asioita katselee. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Deniskin käväisi moottorisahaa säätelemässä. Yhdessä joimme kahvia ja jutustelimme. Luin Hesekielin kirjaa. Olohuoneessa M-L luki luvun tälle päivälle hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä.
Puoliltapäivin meille tuli vieraita - Raimo ja Maria. Jutustelimme. Joimme kahvia ja söimme hyviä tarjoiluja. Rukoilimme lopuksi.
Kävin hiljaisella "tavallisen kävelyn", "muutaman kilpakävelyaskelen" ja "juoksuhissuttelun" lenkillä. Vieläkin tuntuu väsymys jaloissa lauantaisen puolimaratonin jälkeen. Ennen kuin olin ihan "Terhien" kohdallakaan, kuului oven aukaisu ja tuttu tytön ääni: "vaaaaaaariiiii!" Emilia oli ikkunasta huomannut tuloni ja juoksi vastaan. Onhan se mukavaa. Eikä se jatku loputtomiin. Siitä voi nauttia nyt. Mukavia lapsenlapsia.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan, jonka johteli Rautasaaren Vesa. Hän antoi mahdollisuuden kertoa rukousvastauksista, joita paikalla olleet olivat saaneet. Minäkin kävin kertomassa. N. 13 rukoilijaa.
Klo 21 seurasimme M-L:n kanssa pääministeri Juha Sipilän puhetta Suomen kansalle. Tilanne maamme kohdalla on haastava monella tavalla - erityisesti talouden- ja suuren jatkuvan pakolaistulvan takia.
Iltapalaa ja hopeateetä.
Asia ei koske minua, mutta meidänkin kaupungissamme - aivan niinkuin Uudesta testamentistakin voimme lukea Jerusalemin ja monien muiden kaupunkien kohdalla - "ylipapit" alkavat sanella, missä voi kertoa evankeliumia ihmisille. Ottavat ison vastuun. Rohkenen rohkaista niitä, jotka ovat saaneet sydämelleen - ja kaikkien meidän pitäisi olla saanut sydämellemme - kertoa ihmisille Pelastajasta Jeesuksesta: Jatkakaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla - ja tietenkin sopivalla tavalla! Enemmän tulee totella Jumalan johdatusta kuin ihmisiä. Kun ihmisten annetaan olla rauhassa - ts. matkata kohti kadotusta hiljakseen tai vauhdilla - ei siinä ole juuri kenellekään mitään ongelmaa. Mutta kun tehdään niin kuin Sana opettaa - ja esimerkit siellä - mobilisoi sielujemme vihollinen loppujen lopuksi aina jollakin konstilla joukkonsa "heittämään kapuloita rattaisiin". Usein se tehokkain tapa on laittaa uskonnolliset ihmiset asialle. Yleensäkin meidän uskovienkin keskuudessa on aika paljon sellaista "vähän sinnepäin kallellaan" olevaa evankeliointia - ts. sellaista, jossa ei selkeästi kerrota mitä ihmisen tulee tehdä voidakseen pelastua synnin vallasta ja iankaikkisesta kadotuksesta. Olenko väärässä?
Jatkoksi toisenlaista asiaa - lainausta edellispäivien malliin:
"Uskollinen
Daniel 6:4:ssä Danielia kuvaillaan "uskolliseksi". Uskovan työntekijän on asetettava tavoitteekseen olla työssään uskollinen ja hoitaa työnsä erinomaisesti. Sitten hänen on nähtävä vaivaa tuon tavoitteen saavuttamiseksi" Howard dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 111).
Siunausta!
Ps. "Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä" (Joh. 8:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti