20150902

2.9.

Aurinkoista oli tänäänkin - kuitenkin viileämpää. Satanut ei. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia - kävin juomassa kupposen takapihan raikkaudessa. Luin Valitusvirsiä - sellainenkin kirja Raamatusta löytyy. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

12 maissa hain Danielin koulusta meille. 14 aikoihin oli Emilian vuoro. Alkumatkan molemmat huristelivat pyörillään, joilla menivät aamulla kouluun. Oli ollut koulukuvauspäivä tänään - voi olla, että taas saadaan uusia kuvia jääkaapin oveen jossain vaiheessa. Siitä näkee kuinka lapset kasvavat - meillä on lastenlasten kuvia paljon siinä jääkaapin ovessa. Danielin kanssa katsoimme netin kautta taltiointia traktorivedon SM-kilpailuista. Onhan se yksi laji sekin.

Söimmekin.

Mummi ja Daniel menivät ruohonleikkuria t5yöntelemään aurinkoon - Daniel oli ensin puikoissa. Emilian kanssa koetimme saada pientä mopoa käyntiin, vaan eihän tuo suostunut. Niinpä Emiliakin meni vuorollaan työntelemään nurmikkoa. Tyhjensin takapihan huvimajan kalusteista, että ruohonleikkaajat saavat "parturoida" senkin lattian.

Kävin 12.3 km "kävelynomaisella" lenkillä - Leuhunkosken Voimalaitoksen lenkin vaariska taaperteli. Aurinkoista vieläkin. Alkoi pilveillä enemmän. Palailtuani lenkiltä olivat lapset jo lähteneet - äiti oli töistä palatessaan noutanut.

"Me kyllä lihomme, mutta emme kasva". Tuollainen lause jäi mieleeni Radio Deistä yhden lähetystyöntekijän lausumana. Mitä se voisi tarkoittaa - meille - hengellisessä mielessä?

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Jesaja 62 -iltaan - se on rukousilta Israelin puolesta, aina kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Maria toi kuvaterveisiä kesäiseltä Israelin matkaltaan. Oli erinomainen ja innostava. Ulkoisen ilmaisunkin puolesta oli mukava seurata. 17 rukoilijaa.

Palattuamme Rukousillasta söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

Lainailu - edellispäivien tapaan - jatkuu:

"RAAMATULLINEN NÄKÖKULMA TYÖNTEKOON

Jo ennen syntiinlankeemusta, jolloin synti tuli ihmissuvun osaksi, Jumala asetti ihmisen tekemään työtä. "Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä" (1. Moos. 2:15). Riippumatta siitä, mitä monet ajattelevat, työ tarkoitettiin Eedenin puutarhan synnittömässä ympäristössä alun perin meidän parhaaksemme. Syntiinlankeemuksen jälkeen työstä tuli aikaisempaa vaikeampaa. "Kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi" (1. Moos. 3:17-19).
Työ on niin tärkeä asia, että 2. Mooseksen kirjassa 34:21 Jumala antaa tämän käskyn: "Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemänneksi päiväksi lopeta työnteko. Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana pidä seitsemäntenä päivänä lepopäivä." Vanhan testamentin uskovia edellytettiin tekemään työtä kuutena päivänä viikossa. Uudessa testamentissa Paavali sanoo suorasukaisesti: "Jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä" (2. Tess. 3:10).
Tarkastele huolellisesti tätä jaetta. Siinä sanotaan: "Jos joku ei suostu tekemään työtä." Siinä ei sanota: "Jos joku ei pysty tekemään työtä." Tätä periaatetta ei tule soveltaa niihin, jotka eivät fyysisistä tai psyykkisistä syistä kykene työntekoon. Se on tarkoitettu niille, jotka kykenevät tekemään työtä mutta eivät sitä halua.
Työn ensisijainen tarkoitus on kehittää luonnetta. Kun kirvesmies rakentaa taloa, talo rakentaa samalla kirvesmiestä. Taidot, ahkeruus, näppäryys ja arviointikyky jalostuvat. Työtä ei ole tarkoitettu pelkästään elannon hankkimiseen; se on myös tarkoitettu kehittämään jumalista luonnetta työntekijän elämässä.
Eräällä läheisellä ystävälläni oli sisar, jota hänen vanhempansa ovat elättäneet yli 30 vuotta. Hänen ei ole koskaan tarvinnut kohdata työntekoon kuuluvaa vastuuta ja rasitusta. Sen seurauksena hänen luonteensa on jäänyt osittain kehittymättä, ja hän on epäkypsä monilla elämänalueilla" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 103-104).

Siunausta!

Ps. "Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää" (Hepr. 13:5).





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti