8.9.
Tänäkin aamuna Marja-Leena kävi laittamassa/viemässä Emiliaa ja Danielia kouluun. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L haki Danielin koulusta. Me Danielin kanssa kävimme kylällä ostamassa Danielille talttasarjan - eilen siitä jo puhuttiin - että voi niillä tehdä kaiverruksiaan laudanpaloihin. Saa vasaralla naputella "temmin" päähän ja näin opetella niitä käyttelemään.
Soitinpa nuohoojalle uudestaan - olikin tuossa ihan muutaman minuutin päässä ja tuli meille heti. Pian oli piippu nuohottu - ja lähtihän sitä evankeliumiakin nuohoojan mukaan DVD- ja kirjallisessa muodossa.
14 maissa hain Emilian koulusta meille. Hänkin oli tehnyt tänään siellä puukäsitöitä - sahannaut kuviosahalla leikkuulautaa ja hionut sitä santapaperilla, niin että sanoi käsien olevan ihan kipeät.
Söimme. M-L paistoi vohveliraudalla vohveleita.
Daniel teki taltoillaan hommia. Tein kynällä puuhun DANIEL -nimen. Ensimmäiseen kirjaimeen taltalla ääriviivat ja Daniel otti lastut pois. Niinpä siihen tuli puuhun upotettuna D. Muut kirjaimet poika reunusti taltalla itse ja niinpä oli kohta koko nimi tehtynä. Kätevä poika hommailemaan.
Terhi-Marja haki lapsensa töistä tullessaan.
Menimme kylälle M-L:n kanssa - hän kauppaan ja minä urheilukentälle. 5.2 km lenkkeilin hiljaa - en viitsinyt muuta kuin "vähän mallata" kävelyaskelta ja avata nuhaista oloa ulkoilmassa. Terhi-Marja tuli kentälle myös Emilian ja danielin kanssa. Toivat Danielin jalkapalloharjoituksiin. Emiliaa nauratti kun tuli luokseni - naurun aihe oli se, kun äiti oli liukastunut kentälle laskevassa jyrkässä ruohorinteessä. Minä ajattelin, että mitähän Emilia niin kihertää.
Palailtuamme kylältä laitoin takkaan tulen. + 11 astetta - ulkona.
Illan mittaan tuli syötyä iltapalaa pariinkin otteeseen. M-L neuloi. Kynttilä paloi keittiön pöydällä Radiota tuli kuunnelluksi.
Josko sitä lailausta jatkoksi:
"Ole ahkera
"Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on" (Saarn. 9:10).
"Ahkeruus on ihmiselle kallis tavara" (Sananl. 12:27). Raamatussa uutteraan työntekoon ja ahkeruuteen kannustetaan, ja laiskuus tuomitaan toistuvasti: "Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli" (Sananl. 18:9).
Paavalin elämästä saamme esimerkin uutteruudeesta: "Työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi ... me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme" (2. Tess. 3:8-9). Työtehosi pitäisi olla sellaisella tasolla, etteivät ihmiset koskaan yhdistäisi laiskuutta ja keskinkertaisuutta Jumalaan.
Älä kuitenkaan näännytä itseäsi liialla työnteolla! Liian ahkera työnteko on yleistynyt epidemian tavoin, ja ylenmääräisestä sitoutuneisuudesta ja keskittymisestä työntekoon on tullut osa kulttuuriamme. Ahkeraa työntekoa on tasapainotettava muilla elämän tärkeillä asioilla. Tärkein niistä on suhteemme Herraan. "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin" (Matt. 6:33). Toiseksi tärkein on perhe.
Mikäli työsi vaatii niin paljon aikaa ja voimavaroja, että laiminlyöt suhdettasi Jeesukseen tai perheeseesi, teet liikaa töitä, työ on liian vaativaa tai työtapasi kaipaa muutosta. Jos tunnistat itsessäsi työnarkomanian piirteitä, huolehdi erityisen tarkasti siitä, ettet unohda muita elämän tärkeitä asioita.
Toisessa Mooseksen kirjassa 34:21 sanotaan: "Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemänneksi päiväksi lopeta työnteko. Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana pidä seitsemäntenä päivänä lepopäivä."
Uskon, että tämä Vanhan testamentin periaate yhdestä lepopäivästä viikossa on käyttökelpoinen myös omana aikanamme. Lepopäivän pitäminen on ollut minulle vaikeaa, erityisesti silloin, kun jonkin projektin määräaika lähestyy tai kun rahahuolet painavat.
Levosta voi tulla uskon kysymys. Onko Herra kykenevä tekemään kuudesta työpäivästämme hedelmällisemmät kuin seitsemästä? Kyllä on! Herra asetti tämän viikottaisen lepopäivän fyysisen, henkisen ja hengellisen terveytemme suojaksi" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.106-108).
Siunausta!
Ps. "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1. Kor. 10:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti